Ulkoilua

Päivällä käytiin Oosan kanssa tunteroinen kävelemässä ja ihmettelemässä maailman (no, lähinnä Itä- Tuiran "keskustan") menoa. Matkaa ei kertynyt varmaan kuin vähän vajaa pari kilometriä, mutta kaikenlaista ihmeteltävää riitti neidille. Ja paljon uusia ihmisiä joita pussailla! Oosa tuntuu olevan oikea "mummomagneetti" :) Tuollakin reissulla neiti kerkesi hurmata tusinan verran vanhuksia ja yhden ilmeisesti 110 % kissaihmisen, jonka ohi käveltiin bussipysäkillä...mutta kukas tuota nappisilmää nyt voisikaan vastustaa? ;) Ja Oosasta mikään ei ole sen ihanampaa kuin iso liuta ihmisiä joilta saa huomiota ja rapsutuksia! Pitäisiköhän Oosasta alkaa koulimaan sellaista kaverikoiraa, kun se kerta kaikkiaan rakastaa jokaista vastaantulevaa ihmistä? :)

Tuommoinen uuden ihmettely on pienelle koiralle raskasta puuhaa, neiti simahti melkein heti kun päästiin kotiin. Rauha maassa tunnin verran, sitten ralli jatkuu ;) Paljon paremmin väsyttää tuommoinen uusiin asioihin tutustuminen kuin vaikkapa hangessa peuhaaminen Artun kanssa.

Illalla oli sitten Artun vuoro päästä lenkille. Pitkästä aikaa otettiin lumipaukkupalkalla tokoliikkeitä, ja hyvin ne tuntuu olevan vielä muistissa. Intoa riitti tällä kertaa vaikka muille jakaa, mikä on melko harvinaista Artun kanssa! Varmasti tuolla yhtäkkisellä innolla on jotain tekemistä sen kanssa että tokojuttuja ei olla otettu piiitkiin aikoihin, ja riiviön kotiutumisen jälkeen kaikki Emännän kanssa kahdestaan vietetty aika on ruhtinaallista Arttu-raukalle, joka on tätä nykyä melko pitkälti Oosan purulelu. Kotimatkasta viimeiset 50 metriä rämmittiin umpihangessa pellon poikki, siinäpä olikin Artulle hommaa kun lunta oli Emäntää puoleen reiteen asti! Melko sippi pötkylä sieltä hangesta lopulta kahlasi :)

Kuva on viime viikonlopulta, ja lunta on tullut tuosta vielä reilusti lisää. On siinä noille corgin töppöjaloille jo haastetta päästä eteenpäin tuossa hangessa!