Artun luonnetesti 26.5.2012

Lauantai-aamuna ei emäntä saanut vieläkään nukkua univelkoja pois, vaan herätys oli puoli yhdeksältä ja kymmenen jälkeen oli startti kohti Louea, Tervolaa. Arttu-polo ei tiennyt yhtään, mihin emäntä oli sen ilmoittanut, vaan oli innoissaan lähdössä matkaan! Mennessä koukattiin Mirka matkaan Oulusta, joka oli lupautunut matkaseuraksi ja kuvaamaan testin. Menneen viikon raskaus muuttoineen alkoi jo ehkä hieman painaa, ja hurautin ajatuksissani ohi Rovaniemen rampista...no, onneksi ei nyt ihan kamalaa lenkkiä tarvinnut ajaa, että saatiin uukkari tehtyä. :D Testipaikalla oltiin ylimääräisestä lenkistä huolimatta jo hieman yhden jälkeen, Artun testivuoro oli päivän ensimmäisenä klo 14, eli kerettiin hyvin vähän ulkoilla ennen testin alkua.

Hieno päivä Piteåssa!

Muutaman vuoden suunnittelun jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja päätin lopultakin lähteä käymään rajan toisella puolella kokeilemassa onneani Artun kanssa. Kohteeksi valittiin kevään eka näyttely Pohjois-Ruotsissa, eli Piteån kaikkien rotujen näyttely sunnuntaina 20.5. Helmikuussa hommattiin passi, ja sitten aloitettiin matolääkitys, joka nykyään vaaditaan Ruotsin puolelle matkustavilta koirilta. Jännittämistä tässä parin kuukauden aikana tämän asian tiimoilta on riittänyt kerrakseen. Ensin saatiin jännittää, paljonko pembrokeja on ilmoitettu tuohon näyttelyyn. Kun aikataulut julkaistiin, yllätys oli iloinen: pemuja onkin vain kaksi, eli Arttu ja Artun tyttö Iitu! :) Sitten sai jännittää, onko Artun netin kautta tehty ilmoittautuminen mennyt sittenkään perille, koska kaverille tuli aikataulukirje sähköpostiin, mutta minulle ei kuulunut minkäänmuotoista postia, ei sähköistä eikä liiemmin paperista. Sähköposti Ruottin puolelle kuitenkin kertoi, että olen ilmoittanut haluavani aikataulut etanapostilla - aijaa? Keskustelupalstoja selatessa kävi ilmi, että muillakin netin kautta ilmoittautuneilla oli sama tilanne: aikataulu ja numerolappu olivat tulossa etanapostilla, vaikka olisikin ilmoittautumisen yhteydessä ruksannut kohdan "numerolaput sähköpostilla", eli ilmeisesti netti-ilmoittatumisessa on/oli joku häikkä tuon suhteen. Helpotus oli joka tapauksessa valtava, kun se pitkään ja hartaasti odotettu kirje sitten lopulta kopsahti postiluukusta! Tämän jälkeen sitten sai alkaa jännittämään itse reissua, millaista säätä on luvassa ja se kaikkein tärkein jännittämisen aihe: tykkääköhän tuomari Artusta? Näyttelyssä pemut oli määrä tuomaroida belgialainen Roger Vanhoenacker. Nimi ei sanonut ei niin mitään, googlen kuvahaku kertoi sen verran, että kyseessä oli tuiman näköinen, vanhemman puoleinen herrasmies, hui! Kempeleessä sattui olemaan samana päivänä ryhmänäyttely, joten päädyimme Mirkan kanssa vaihtamaan "pikkutyttöjä" keskenämme: Iitu lähtee minun mukaan Ruotsiin ja Oosa änkeytyy Mirkan matkaan Kempeleeseen. :)