Näyttelyharkoissa

...meni maanantaina enemmän kuin mukavasti! Tällä kertaa Oosa ei välittänyt toisista koirista ollenkaan, malttoi ravata muiden perässä hienosti, asettui nättiin asentoon seisomaan ihan itse ja oli muutenkin kertakaikkisen ihana! Tai no, ainahan se on ihana ;) Melkein kokonainen possun sydänkin siellä meni nameina, mutta se nyt on sivuseikka...

Sarjassamme seisota koiraa ja kuvaa itse samalla...ja näyttelyremmin virkaa hoitaa kengännauha, tyylikästä, kerta kaikkiaan! Mutta pääasia että pikkuneiti on taas valloittavan suloinen ja näyttää, että osaa seistä takajaloillaankin hyvin :)

Neiti seisoo maassa ihan älyttömän hyvin - siis kun pöydälle yrittää ähertää sitä seisomaan, niin se jäisi itse könöttämään takajalat rungon alla näyttäen ei-niin-edustavalta. Ja sitten kun tassuja asettelee, niin asento muuttuu vielä ihmeellisemmäksi, ikään kuin Oosa ei enää osaisi seisät takajaloillaan ollenkaan, vaan tönöttäisi etujalkojen päällä niin että takajalkojen varpaat vähän hipaisee maata. Selkäkin jää köyryyn, eli voinee päätellä että Oosa ei kuulu siihen ryhmään joka seisoo aseteltuna hyvin, toisin kuin Arttu. Onneksi tuo nätisti seisominen tulee maassa ollessa jo aika usein ihan itsekseen, välillä toinen takajalka saattaa jäädä rungon alle, mutta kun sen siirtää varovasti oikealle paikalle, niin asento on silti luonnollinen. Nyt pitää vaan ahkerasti harjoitella että se nätti asento tulisi joka kerta suoraan! Takakulmauksetkin näyttää huomattavan paljon paremmilta nyt ;)

Pöydällä tutkittaessa Oosa ei vielä malta seistä paikallaan, mutta eipä sen tarttekkaan, kun ikää on vasta 5 kk! Hampaat se kuitenkin antaa katsoa ihan nätisti ja muutenkin tunnustella, vaikka vähän pitääkin liikkua välillä. :) Harjoitusten lopuksi otettiin Oosan kanssa vielä ympyrän ravaamista ihan yksikseen, kun se ei aina tunnu hoksaavan että välillä tehdään muutakin kuin mennään edestakaisin. Neitillä meni taas oikea turbovaihde päälle ja sain itse juoksemalla juosta että pysyin perässä! Ai että, kun sen saisi näyttelyissäkin ravaamaan yhtä hienosti, vaikka ei se tuomari varmaan kerkäisi edes katsoa niitä liikkeitä siinä vauhdissa :D Toki se liikkuu muutenkin hyvin, mutta tuo turbovaihde on ihan oma lukunsa! Liikkeet on parantunut tässä parin kuukauden aikana hurjasti, alussa oli löysää kyynärpäätä ja länkisäärtä, vaikka "draivia" liikkeistä löytykin. Nyt takaliikkeet (vai pitäiskö sanoa takajalat?) alkaa olla jo suht suorat ja kyynärpäätkin on tiivistyneet hyvin :)

Pitää vaan toivoa että tuo nätisti esiintyminen ei johdu pelkästään siitä, että treenipaikka on tuttu ja neiti tietää mitä sinne mennään harjoittelemaan. Lauantaina mennään neitikookin ekaan mätsäriin (jos ei ihan puukkoja sada taivaalta), toivottavasti se malttaisi keskittyä edes puoliksi yhtä hyvin kuin tuolla treeneissä! Vähän kyllä epäilen, mutta onpahan ainakin kanssakilpailijoilla hauskaa ;) Tavoitteet ei ole korkealla; toivon vain että se ei hauku koko aikaa muille koirille, malttaisi seistä edes hetken aloillaan kehässä ja jos oikein hyvin menisi niin ravaisi nätisti edes puolikkaan ympyrän muiden perässä.

Yliannostus puistoilua

Oosa-raasua on kuskattu taas oikein olan takaa. Viime sunnuntaina se pääsi ensin näyttelytreeneihin, ja sen jälkeen puistoilemaan Nemo- ja Nuka-veljien ja Maya-siskon kanssa. Näyttelytreenit meni odotettua paremmin, vaikka neiti ei jaksanutkaan vielä koko aikaa keskittyä, vaan välillä piti kiskoa muiden luokse ja yrittää leikkiä. Mutta ekaa kertaa sain sen ravaamaan muiden koirien perässä, jihuu! Ehkä se vielä tästä...ehkä. Harjoituksissa oli myös Oosan kasvattaja Teija, joka kehui neitin liikkeitä kovasti ja ihmetteli, mitä oon sille tehnyt, kun se malttoi seistä paikoillaan niin hienosti :)

Nuka ja Oosa

Oosa on erityisen ihastunut Mayan häntään :)

Nuka ja Nemo: "Häh, oliko jotain asiaa?"

Camo hoksasi että Oosa on tyttö!

Fiksut lapsoset: Oosa, Nuka ja Nemo

Maanantaina käytiin sitten taas pariin otteeseen puistossa, tällä erää ei toisia corgeja sattunut, mutta muita painikavereita kylläkin. Aamulla puistossa ei ollut yhtään leikkikaveria, mutta onneksi emännän laukusta löytyi Snugga Wubba ;) Illalla keli oli vaan ihanan loskainen, ja emäntä kasteli kenkänsä ensimmäisten kymmenen metrin aikana, joten puistoilun jälkeen kotiin palasi tyytyväinen ja väsynyt pikkupötkö ja umpijäässä oleva emäntä!

Tiistaina sitten käytiin aamusta Peppi- ja Rumbali-corgien kanssa puistossa, mutta Oosa oli aika vaisuna, vissiin vielä edellisten päivien puistoilut väsytti. Ja isojen puolella oli Oosan mielestä vähän pelottavia, isoja, mustia ja kovalla äänellä haukkuvia afgaaninvinttikoiria. Oosa tyytyi sitten vahtimaan niitä. Mutta Oosalla ja Rumbalilla on kyllä huisin kivaa kunhan ne innostuu leikkimään! :)

Oosa ja Rumbali

"Vähänks ollaan hienoja?"

Tiistai-iltana ajeltiin uuteen puistoon treffaamaan Artun tyttöä Iitua. Oosa revittiin mukaan kesken unien, liekö sen takia sitten keskittyi enemmän keppien syöntiin mitä Iitun kanssa leikkimiseen. Kyllä niillä kuitenkin kivaa oli, mitä Oosa malttoi välillä käydä leikkimässä iltapalan (=keppien) syönnin lomassa :)

Iitu ja Oosa: "Mun keppi, ihan varmasti!"

Iitu ja Oosa: "No okei, ehkä sää saat sieltä päästä vähän maistella..."

Iitu ja Oosa: "Yök, eipä se ollu etes hyvää..."

Iitu ja Oosa: "Ai eikö sitä saakkaan kuristaa?"

Iitun wirne, keneltä lie perinyt? ;)

Keskiviikkona oli vuorossa Sulo- ja Bono-cardien kanssa puistoilua. Oosa oli taas aika väsyneen oloinen ja keskittyi enemmän aarteenetsintään mitä leikkimiseen. Miten voikin pikkukooki löytää semmoisen määrän tikkuja, keppejä ynnä muuta roskaa vaikka emännän mielestä siellä ei etes näkynyt mitään jyrsittävää? Onneksi loppuajasta Oosa malttoi pikkuisen leikkiäkkin poikien kanssa :)

Oosa ja Bono

Bono, Sulo ja Oosa. Oosa ei ilmeisesti kuulu siihen "vaikeasti tavoiteltavat naiset"-kategoriaan?

Torstaiaamuna käytiin pötköjen kanssa tyhjässä puistossa tsillailemassa ja otin pötköistä yhteiskuvan. Se ei ihan niin helppoa ole miltä näyttää, ja eihän en etes koko aikaa pysy paikallaan, vaan ne pitää välillä käydä metsästämässä eri puolilta puistoa takaisin poseeraamaan! Onneksi sieltä nyt yksi kuitenkin onnistui :) Torstai-iltana otettiin kokka kohti Muhosta, ehkäpä tämä pieni puistoilutauko tekee Oosalle ihan hyvää! ;)

 

Artun kanssa käytiin keskiviikkoiltana tyhjässä puistossa tokottelemassa lumipaukkupalkalla. Ai hitsi että ukkeli teki hienosti ja oikeella asenteella, kun häntä huiski koko ajan! Seuraaminen ei oo ihan vähään aikaan mennytkään noin hienosti, käännöksineen kaikkineen. Jättävät liikkeetkin meni suoriltaan oikein, vaikka ei oo niitäkään varmaan kohta kahteen kuukauteen harjoiteltu kertaakaan. Vielä kun päästäs harjottelemaan paikallaoloa muiden koirien kanssa ja se hyppy saataisiin tahkottua kuntoon, niin vois ehkä uskaltautua ihan kokeisiin asti...

21 vko / 5 kk

Kyllä se kaulakin löytyy kun tarpeeksi kuikistelee!

Oosa täyttää 30. päivä viisi kuukautta, mutta en jaksa ilman hovikuvaajaa alkaa seisomiskuvia ottamaan keskellä viikkoa, niin nämä saa sitten mennä 5 kk-kuvista, vaikka ikä onkin muutama päivä vajaa. Kaulan venyttämistä on harjoiteltu ahkerasti, ja kyllähän sekin löytyy kun neitin saa esiintymään oikeassa asennossa :) Pöydällä seisominen on nykyään yhtä tuskaa, Oosa jos saisi päättää niin se könöttäisi takajalat rungon alla, ja sitten kun takatassut menee asettelemaan niin ne muuttuu puutikuiksi, eikä seisomisasento näytä enää alkuunkaan luonnolliselta. Myös korvat roikkuu "plääh"-asennossa koko ajan. Maassa seisottaessa neitissä on ihan eri tavalla ryhtiä, korvat on pystyssä ja seisomisasentokin on luonnollisen näköinen vaikka takatassuja pitäisikin liikutella (maassa seisoessa ne menee kyllä aika usein itsekseen oikeaan asentoon). Harmi vain kun kukaan ei suostu kuvaamaan sitä lattiatasolta :( Turkkiakin on taas tullut lisää, pöksykarvat on kasvaneet kovasti ja ehkä sinne kaulaankin on tullut vielä vähän lisää karvaa. Toivottavasti tuo karvan tulo alkaisi tyssäämään jo, kun en haluaisi mitään järjettömän paksua turkkia omaavaa koiraa. Eikä tuo paksu turkki oikein imartele Oosaa, kun sillä on kuitenkin sen verran lyhyt kroppa, näyttää vain tasapaksulta patukalta sen takia :D

Arttu luulee sitkeästi olevansa kirahvi?

Hali!

Oosa-raukka juoksi niin innoissaan Artun perässä ettei hoksannut että maa katosi tassujen alta...alastulo ei ollut pehmein mahdollinen!

"Vähänkö osaan poseerata hienosti!"

"Nuuh nuuh...kyllä täällä jo keväälle tuoksuu" (vaikka eipä se ole vielä kevättä ikinä nähnytkään...)

"Hmm...miksi tämä ei irtoa?"

Artun vapaa poseeraus. Pesemätön, kurainen, harjaamaton, karvaton, mutta miehen mitoissa jälleen!

"Ihan varmasti oon isompi ku sä!"

Lörppäkorva-Oosa iskee jälleen!

Ei ehkä passaisi kehuskella, mutta ehkä vähän uskaltaa hehkuttaa: kylläpä Oosasta on tullut ihana pentu tässä viime kuukauden aikana! Ei enää päätöntä riehumista, järsimistä ja hepulointia, vaan se on hoksannut, että sisällä ollaan rauhallisia ja puruluut on mukavampia jyrsittäviä kuin tapetit tai kengät. Tai ehkä tähän on jotain vaikutusta sillä, että rokotukset saatiin kuntoon ja neiti pääsi purkamaan energiansa ulos... :D Niin, ja ei enää pissojen ja kakkojen siivousta satunnaisia vahinkoja lukuunottamatta, jee!

Parempi ehkä koputtaa heti puuta, näin niinku tähän kehuskelun perään...kop kop!

Metsälenkkeilyä ja poseerauskuvia

Loppuviikosta käytiin vähän metsässä rämpimässä, pitkästä aikaa. Nyt on jäänyt tuo metsälenkkeily vähemmälle, kun tuntuu että kaikki vakipolut on nyt joko moottorikelkkareittejä tai hiihtolatuja...huoh :(

"Fiksuna"

Heilutetaan häntää samaan tahtiin!

Hurja lumihiiviö vaani ja teki yllätyshyökkäyksen pahaa-aavistamattoman Arttu-raukan kimppuun...

"Ai se olitki vaan sää, emmä sua pelkää!"

Kotipihassakin riitti vielä vähän virtaa painia...

"Ai katos, sullahan on taas hampaat!"

"Annas mä testaan sun poskivilloihin että onhan ne yhtä hyvät ku aikasemmatkin!"

Korvat elää vielä välillä omaa elämäänsä

 

"Aijaa, sitäkö ei sais töniä? Hups!"

"Ihan epäreilua kun sä oot noin paljon isompi!"

"No okei, mä meen matalammaksi...onko nyt parempi?"

Välipalaa...taas.

Aurinko on taas pilvisen jakson jälkeen näyttäynyt, ja kevätfiilis on tullut takaisin. Pajunkissojakin alkaa näkyä enemmän!

"Nyt mä sen nappaan..."

"...ha, siinä on ja pysyy!"

"Hups, siitähän se raivostu..."

   

"Parempi luikkia karkuun..."

  

"Huh, melkein se nappas!"

"Eih, sai se sittenkin kiinni!"

Neiti Nättinen malttoi poseerata ulkona ensimmäistä kertaa :) Muutama liikekuvakin saatiin otettua, kun sain siskon kuvaamaan. Kyllä siitä on vaan hankala saada hyvää liikekuvaa, kun se on liian nopea kameralle! Joka kuvassa on jalat samassa asennossa, ja yleensä vielä niin että kaikki neljä tassua melkein maassa... Turkki on hieman räjähtäneen näköinen, kun neiti harjoitti omaa turkinhoito-ohjelmaansa ennen kuvausta, enkä sitten kerennyt harjata sitä ennen kameran eteen tuontia. Oosa kävikin eilen pesulla, ja turkkikin näyttää vähän asettuneen. On sillä näemmä valkoiset tuo pöksykarvatkin, eikä harmaat, kuten näissä kuvissa :D Näyttelytreenejä ei ollut tällä viikolla, mutta ollaan sitten kotosalla harjoiteltu ahkerasti.

19 vko / 4,5 kk

 

 

Artustakin otettiin uudet liikekuvat, kun sain itse esitettyä sen, eikä tarvinnut olla kameran takana. Ihan mukavasti se liikkuu kun sille päälle sattuu. Harmi kun meille tuli tuo rynnimisongelma näyttelyissä, niin harvemmin sitä enää saa siellä liikkumaan parhaalla mahdollisella tavalla...

2 v 9 kk