Yliannostus puistoilua

Oosa-raasua on kuskattu taas oikein olan takaa. Viime sunnuntaina se pääsi ensin näyttelytreeneihin, ja sen jälkeen puistoilemaan Nemo- ja Nuka-veljien ja Maya-siskon kanssa. Näyttelytreenit meni odotettua paremmin, vaikka neiti ei jaksanutkaan vielä koko aikaa keskittyä, vaan välillä piti kiskoa muiden luokse ja yrittää leikkiä. Mutta ekaa kertaa sain sen ravaamaan muiden koirien perässä, jihuu! Ehkä se vielä tästä...ehkä. Harjoituksissa oli myös Oosan kasvattaja Teija, joka kehui neitin liikkeitä kovasti ja ihmetteli, mitä oon sille tehnyt, kun se malttoi seistä paikoillaan niin hienosti :)

Nuka ja Oosa

Oosa on erityisen ihastunut Mayan häntään :)

Nuka ja Nemo: "Häh, oliko jotain asiaa?"

Camo hoksasi että Oosa on tyttö!

Fiksut lapsoset: Oosa, Nuka ja Nemo

Maanantaina käytiin sitten taas pariin otteeseen puistossa, tällä erää ei toisia corgeja sattunut, mutta muita painikavereita kylläkin. Aamulla puistossa ei ollut yhtään leikkikaveria, mutta onneksi emännän laukusta löytyi Snugga Wubba ;) Illalla keli oli vaan ihanan loskainen, ja emäntä kasteli kenkänsä ensimmäisten kymmenen metrin aikana, joten puistoilun jälkeen kotiin palasi tyytyväinen ja väsynyt pikkupötkö ja umpijäässä oleva emäntä!

Tiistaina sitten käytiin aamusta Peppi- ja Rumbali-corgien kanssa puistossa, mutta Oosa oli aika vaisuna, vissiin vielä edellisten päivien puistoilut väsytti. Ja isojen puolella oli Oosan mielestä vähän pelottavia, isoja, mustia ja kovalla äänellä haukkuvia afgaaninvinttikoiria. Oosa tyytyi sitten vahtimaan niitä. Mutta Oosalla ja Rumbalilla on kyllä huisin kivaa kunhan ne innostuu leikkimään! :)

Oosa ja Rumbali

"Vähänks ollaan hienoja?"

Tiistai-iltana ajeltiin uuteen puistoon treffaamaan Artun tyttöä Iitua. Oosa revittiin mukaan kesken unien, liekö sen takia sitten keskittyi enemmän keppien syöntiin mitä Iitun kanssa leikkimiseen. Kyllä niillä kuitenkin kivaa oli, mitä Oosa malttoi välillä käydä leikkimässä iltapalan (=keppien) syönnin lomassa :)

Iitu ja Oosa: "Mun keppi, ihan varmasti!"

Iitu ja Oosa: "No okei, ehkä sää saat sieltä päästä vähän maistella..."

Iitu ja Oosa: "Yök, eipä se ollu etes hyvää..."

Iitu ja Oosa: "Ai eikö sitä saakkaan kuristaa?"

Iitun wirne, keneltä lie perinyt? ;)

Keskiviikkona oli vuorossa Sulo- ja Bono-cardien kanssa puistoilua. Oosa oli taas aika väsyneen oloinen ja keskittyi enemmän aarteenetsintään mitä leikkimiseen. Miten voikin pikkukooki löytää semmoisen määrän tikkuja, keppejä ynnä muuta roskaa vaikka emännän mielestä siellä ei etes näkynyt mitään jyrsittävää? Onneksi loppuajasta Oosa malttoi pikkuisen leikkiäkkin poikien kanssa :)

Oosa ja Bono

Bono, Sulo ja Oosa. Oosa ei ilmeisesti kuulu siihen "vaikeasti tavoiteltavat naiset"-kategoriaan?

Torstaiaamuna käytiin pötköjen kanssa tyhjässä puistossa tsillailemassa ja otin pötköistä yhteiskuvan. Se ei ihan niin helppoa ole miltä näyttää, ja eihän en etes koko aikaa pysy paikallaan, vaan ne pitää välillä käydä metsästämässä eri puolilta puistoa takaisin poseeraamaan! Onneksi sieltä nyt yksi kuitenkin onnistui :) Torstai-iltana otettiin kokka kohti Muhosta, ehkäpä tämä pieni puistoilutauko tekee Oosalle ihan hyvää! ;)

 

Artun kanssa käytiin keskiviikkoiltana tyhjässä puistossa tokottelemassa lumipaukkupalkalla. Ai hitsi että ukkeli teki hienosti ja oikeella asenteella, kun häntä huiski koko ajan! Seuraaminen ei oo ihan vähään aikaan mennytkään noin hienosti, käännöksineen kaikkineen. Jättävät liikkeetkin meni suoriltaan oikein, vaikka ei oo niitäkään varmaan kohta kahteen kuukauteen harjoiteltu kertaakaan. Vielä kun päästäs harjottelemaan paikallaoloa muiden koirien kanssa ja se hyppy saataisiin tahkottua kuntoon, niin vois ehkä uskaltautua ihan kokeisiin asti...

21 vko / 5 kk

Kyllä se kaulakin löytyy kun tarpeeksi kuikistelee!

Oosa täyttää 30. päivä viisi kuukautta, mutta en jaksa ilman hovikuvaajaa alkaa seisomiskuvia ottamaan keskellä viikkoa, niin nämä saa sitten mennä 5 kk-kuvista, vaikka ikä onkin muutama päivä vajaa. Kaulan venyttämistä on harjoiteltu ahkerasti, ja kyllähän sekin löytyy kun neitin saa esiintymään oikeassa asennossa :) Pöydällä seisominen on nykyään yhtä tuskaa, Oosa jos saisi päättää niin se könöttäisi takajalat rungon alla, ja sitten kun takatassut menee asettelemaan niin ne muuttuu puutikuiksi, eikä seisomisasento näytä enää alkuunkaan luonnolliselta. Myös korvat roikkuu "plääh"-asennossa koko ajan. Maassa seisottaessa neitissä on ihan eri tavalla ryhtiä, korvat on pystyssä ja seisomisasentokin on luonnollisen näköinen vaikka takatassuja pitäisikin liikutella (maassa seisoessa ne menee kyllä aika usein itsekseen oikeaan asentoon). Harmi vain kun kukaan ei suostu kuvaamaan sitä lattiatasolta :( Turkkiakin on taas tullut lisää, pöksykarvat on kasvaneet kovasti ja ehkä sinne kaulaankin on tullut vielä vähän lisää karvaa. Toivottavasti tuo karvan tulo alkaisi tyssäämään jo, kun en haluaisi mitään järjettömän paksua turkkia omaavaa koiraa. Eikä tuo paksu turkki oikein imartele Oosaa, kun sillä on kuitenkin sen verran lyhyt kroppa, näyttää vain tasapaksulta patukalta sen takia :D

Arttu luulee sitkeästi olevansa kirahvi?

Hali!

Oosa-raukka juoksi niin innoissaan Artun perässä ettei hoksannut että maa katosi tassujen alta...alastulo ei ollut pehmein mahdollinen!

"Vähänkö osaan poseerata hienosti!"

"Nuuh nuuh...kyllä täällä jo keväälle tuoksuu" (vaikka eipä se ole vielä kevättä ikinä nähnytkään...)

"Hmm...miksi tämä ei irtoa?"

Artun vapaa poseeraus. Pesemätön, kurainen, harjaamaton, karvaton, mutta miehen mitoissa jälleen!

"Ihan varmasti oon isompi ku sä!"

Lörppäkorva-Oosa iskee jälleen!

Ei ehkä passaisi kehuskella, mutta ehkä vähän uskaltaa hehkuttaa: kylläpä Oosasta on tullut ihana pentu tässä viime kuukauden aikana! Ei enää päätöntä riehumista, järsimistä ja hepulointia, vaan se on hoksannut, että sisällä ollaan rauhallisia ja puruluut on mukavampia jyrsittäviä kuin tapetit tai kengät. Tai ehkä tähän on jotain vaikutusta sillä, että rokotukset saatiin kuntoon ja neiti pääsi purkamaan energiansa ulos... :D Niin, ja ei enää pissojen ja kakkojen siivousta satunnaisia vahinkoja lukuunottamatta, jee!

Parempi ehkä koputtaa heti puuta, näin niinku tähän kehuskelun perään...kop kop!