29.8.2011

Kymppikuinen neitinakki, metsälenkkeilyä ja muuta mukavaa

Taas on mennyt kuukausi ihan hirmu vauhdilla ja Oosa täyttää huomenna jo 10 kk. Kohtahan se on vuosikas, mihin ihmeeseen tämä aika oikein katoaa?! Puntarilla neitinakki kävi viimeksi pari viikkoa sitten ja painoa oli tasan 10 kg. Nyt ollaankin päästy jo rotumääritelmän sisäpuolelle :o)

Poskivillojen comeback


10 kk (no paria päivää vaille mutta kuitenkin)

Liikekuvaa taas - huom. ilman remmiä! :)
Virtaa pikkunakissa on taas ihan tuhottomasti. Varmaan Oosan viralliseksi nimeksi olisikin pitänyt laittaa "Full Of  Energy", olisi kuvannut paljon paremmin!

Oosa on näköjään oppinut myös lentämään!
Kovasti odotellaan, että neitille tulee ikää tarpeeksi, jotta päästään tutustumaan agilityn saloihin, sikäli mikäli raskii ja pääsee jonnekkin alokaskurssille. Tokojuttuja oon pikkusen yrittänyt opettaa, mutta tuloksetta, Oosan keskittymiskyky kun on edelleenkin miinuksen puolella... Toki agijuttujakin voisi kotosalla alkaa pikkuisen opettelemaan, esim. pujottelua ja jonkinlaista kontaktitreeniä ehkäpä. Vähän kyllä hirvittää edes ajatella moista, mitähän siitä tulee tuon häslän kanssa - todennäköisesti ei mitään :D Arttuhan se tykkää tokotella, mutta meille on siitä hypystä muodostunut kamala kompastuskivi - alkaa tuntua etten saa sitä ikinä opetettua :( Häiriötreenikin olisi tarpeeseen, jos aikoo kisaamista edes harkita. En tosin tiedä, mitenhän luoksepäästävyys nyt sitten onnistuu tuon pöytä-/tutkimiskammoisen koiran kanssa...?

Kelit on hieman viilenneet, joten on taas jaksettu käydä pitkiä lenkkejä pötkylöiden kanssa. Lähinnä metsälenkkejä on tullut tehtyä, kun löytyi kiva uusi reitti.

Oosa nauttii

Mitä enemmän kuraa, sitä onnellisempi Oosa!


"Hahaa, nappasinpas Artun pallon!"



Oosa hieman tyytyväisenä itseensä :o)

"No ehkä mä nyt yhden hymyn voisin suoda...kerkesitkö ottaa kuvan?"
Erään päivän lenkki oli oikein mukava siihena asti, kunnes pötköt löysi läjän sianpaskova. Oosa vienosti tyytyi vain maistelemaan, mutta Arttu päätti ottaa kokovartalokuorrutuksen. Ja kyllä muuten tarttuu tiukkaan tuo haju, kieriskelystä on jo monta päivää, mutta Arttupoika se vaan vieläkin tuoksahtaa (pesusta huolimatta) sianläjälle! En kyllä ole ikinä pitänyt siitä koirashampoon "elegantista kukkaistuoksusta" (kuten pullon etiketti väittää, ja pah!), mutta kyllä se nyt kuitenkin on parempi mitä tuo eau de pig...


Hyvin tyytyväinen sianläjän hajuinen herrapötkö
Syksy se vissiin on väistämättä tulossa: kurkiauroja näkyy ja sieniä on ilmestynyt lenkkipolun varteen, illat alkaa hämärtyä...huoh. Kohta ne on taas edessä, kamalat kurakelit, töppöjalkaisen koiranomistajan "unelma"...






Keväällä kuokittu kukkapenkki kukkii vihdoinkin, johan tuo oli aikakin! :D


Toissapäivänä käytiin vanhalla maatilalla visiitillä, pötköjen lisäksi mukaan pääsi myös mummokoira-Essi. Ilmeistä päätellen koirilla oli kivaa?




Oosa oli onnessaan, kun oli niiiiiin paljon tilaa rallitella vapaana...

Freedom!


Helmiä heinikossa

Pötkö x 2
"Ei löytynyt enää siancaccaa eikä muitakaan läjiä..."
Maatilan vahdit
Hieman reissun kukkakuvasatoa:






Lopuksi vielä mummeli :)


Häntä heiluttaa koiraa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti