Nyt on tämän kesän, ja todennäköisesti tämän vuoden, vimppa näyttely purkissa, huh! Nyt tuntuu, että "ah mikä ihana tauko", mutta arvatenkin niitä näyttelyitä tulee taas kohta ikävä ;) Mutta niin tai näin, säädyllisen matkan päässä niitä on vasta ensi vuoden puolella.
Startti oli aamulla seitsemältä. Oulu-Kokkola -väli on varmasti sieltä tylsimmästä päästä ajaa; yhtä isoa tietä vain suoraan ja suoraan ja suoraan...no, erittäin puuduttavan matkan jälkeen oltiin perillä siinä himppasta vaille kymmenen. Hyvin kerkesi käyttää koirat tarpeillaan ja harjata kummankin ennen kuin tarvitsi alkaa valmistautumaan Artun kanssa kehään menoon. Kiva ylläri oli kun yläasteaikojen kaveri tupsahti paikalle oman koiransa kanssa - oli huisin kiva nähdä moooonen vuoden jälkeen! Terkkuja ROP-pentu Taralle! :)
Arttu oli ainoana uroksena valioluokassa, ja olin jo etukäteen iloinnut, että saan esitettyä sen pallon kanssa ja mahdollisesti tällä kertaa nähdään vähän-vähemmän-lanha Arttu kehässä, mutta mites kävikään: pallohullu Arttu ei innostunutkaan pallosta! No, namin voimin mentiin ja kehässä oli taas lahnailu-Arttu. Kehään tulon jälkeen taidettiin mennä suoraan pöydälle, joka oli kyllä tämän kesän ehdoton pohjasuoritus: Arttu alkoi heti pakittelemaan ja tuomari ei saanut katsottua hampaita ollenkaan. En saanut niitä itsekkään näytettyä kunnolla tuomarille, kun oli sen verran vaikeaa saada pidettyä pakitteleva ja väistelevä koira pöydällä ja yrittää näyttää hampaat samalla. Mutta ilmeisesti tuomari sai kuikisteltua purentaa sen verran, että kehäkäynti ei tyssännyt siihen. Seuraavaksi sitten seisomaan tuomarinpöydän eteen ja Arttu oli taas oma itsensä: kopelointikammo on niin vahvasti sidoksissa pöytään. Tuomari kävi vinkulelun kanssa katsomassa ilmettä ja ihasteli että "sillä on kyllä niin upea ilme". Vähän aikaa vielä seistiin ja sitten käytiin näyttämässä liikkeitä yhden kolmion verran. Ja ERI + SA + luokkavoitto! Emännän ilme oli varmaan näkemisen arvoinen, kun odotin korkeintaan EH:ta sen pöytäkäytöksen jälkeen. Sitten suorilta paras uros-kehään, jossa oli Artun edellä yksi avoimen luokan uros; jännitin taas kamalasti mahdollista rynnimistä, mutta semmoista ei ollut havaittavissa, eikä edes minkäänlaista kyttäämistä, JES! Lopultakin saatiin stoppi tälle muutaman näyttelyn verran meitä vainolleenne rynnimiskierteelle: jännitän kehäänmenoa (ja nyt vielä pöydälläoloakin) kamalasti --> jännitys tarttuu Arttuun jolloin kehään mennessä se tuntuu olevan ihan ylikierroksilla ja yrittää alkaa kyttäilemään muita koiria --> hermostun vielä lisää --> lopulta Arttu sitten rynnii. Jospa nyt saatiin tämmöinen normaali, hyvä kokemus sinne mielen perukoille talteen :) Eli siis, PU-kehässä mentiin kerran ympäri ja seistiin vielä vähän aikaa. Tuomari kävi tarkastelemassa koiria vuoron perään ja kokeili vielä silitellä Arttua. Arttu katto justiinsa semmoisella "perkule, taasko se alkaa hampaita kattomaan"-ilmeellä ja väisti vähän, mutta sen jälkeen tuomari kättelikin meidät ykköseksi ja sanoi että "no se voittaa silti". Ohhoh! Muuta en osaa sanoa. Vissiin Kettu-Kyöstin kettuilme pelasti melko paljon!
 |
| Kehässä pönötystä |
No sitten juoksujalkaa kehän laidalle, jossa kehätyttö-Meeri oli valmiina Oosan kanssa. Koirien ja numerolapun vaihto ja takaisin kehään. Oosa oli aivan ylienerginen ja sinkoili heti alussa sinne tänne - tästä ei hyvä seuraa... Ensin laitettiin koirat seisomaan, ja Oosalla pojottaa häntä pystyssä kun on niin innoissaan ja muutenkin steppaa sinne tänne kun ei vaan malta olla paikallaan, voi itku! Sitten
yritimme mennä kerran porukalla ympäri, joka meni Oosan osalta aivan sinkoiluksi, pomppimiseksi, laukkailuksi ym... Hetki saatiin odotella ennen omaa arvosteluvuoroa, ja yritin Oosalla teetättää temppuja, jotta saisin sitä vähän keskittymään itseeni. Istuminen onnistui kutakuinkin, mutta tassujen antaminen ei, kun ei vaan neitillä riitä maltti! "Kato äiti, oon oppinut tämmöisen uuden hienon tempun ihan itse: osaan antaa kummankin tassun yhtä aikaa! Sillonhan kuuluu saada kaksi namia yhdellä kertaa?!" No, seuraavaksi Duracellpupu pääsi pöydälle tutkittavaksi. Taas alussa hirveää steppailua, häntä pojottaa pystyssä, ja kun lopulta sain sen asettumaan paikoilleen, niin neiti venyttää itsensä niin että takatassut on suurinpiirtein Kiinassa asti.
 |
| Venyy ja paukkuu... |
Sitten pitäisi malttaa seistä tuomarin pöydän edessä arvioitavana...niin varmaan! Taas alussa steppailua, lopulta otin sitten pannasta kiinni ja yritin pitää Oosaa paikallaan, mutta sitten alkoi taas kamala ylivenyttäminen ja asentoa sai korjailla vähän väliä. Lopulta sitten keskittymiskyky petti ja Oosa alkoi esitellä joogaamistaitojaan - onneksi hetikohta tämän jälkeen päästiin tekemään kolmio. Tai no onneksi ja onneksi, liikkeet oli taas yhtä pomppimista ja loikkimista, varmaan Oosa oli isomman osan ajasta ilmassa kuin maassa. No, kolmio sitten uusiksi kun ei tuomari tietenkään niitä liikkeitä nähnyt. Tällä kertaa yritin mennä vähän hitaampaa, mutta sitten alkoi kamala vetäminen, joka ei varmasti tee hyvää ylälinjalle tai takaliikkeille. Olin jo aivan tuskastunut ja toivoin että pääsisin vain kehästä pois nolaamasta itseäni! :D Näin onneksi kävikin, Oosa sai kamalan "esiintymisen" jälkeen peräti EH:n! Kehään mennessä ajattelin että H on aika todennäköinen tulos näinkin tiukalta tuomarilta, kehässä olon aikana aloin pitämään T:tä todennäköisempänä...joten olen tulokseen oikein tyytyväinen :) Arvostelusta odotin pelkkiä haukkuja, mutta kyllähän sieltä muutama postiivinenkin asia löytyy ja arvosteluta tunnistaa Oosan :) Ainoa mistä itse olen eri mieltä, on maininta taka-askeleen jäämisestä rungon alle: Oosalla on kyllä hyvän mittainen sivuaskel, mutta arvatenkaan neitin "esiintyminen" ei antanut ihan parasta kuvaa liikkeistä :D
 |
| Se sekunnin sadasosa, kun ADHD-pallosalama oli paikoillaan! |
 |
| Se ravaa! Tai sitten vain kuvittelet... |
"Oikean kokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Pää voisi olla kokonaisuutena suurempi. Hieman pyöreä kallo. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Kaula saisi olla pidempi. Hyvä ylälinja seistessä. Ikäisekseen hyvä eturinta. Rintakehä voisi olla hieman pidempi. Kokoon sopiva luusto. Hyvät käpälät. Liikkuu vielä löysästi edestä ja taka-askel jää rungon alle." JUN-EH
Seuraavaksi oli sitten pieni hengähdystauko, ennen kuin täytyi palata kehään rodun parhaan valintaa varten. Toivoin kovasti, että Arttu olisi VSP, jotta päästäisiin ajallaan lähtemään takaisin kotia kohti. Mutta tämä toive ei tietenkään täyttynyt: tuomari juoksutti kerran kehän ympäri ja ojensi ROP-ruusukkeen!
 |
| ROP Kulkurin-Tähden Tunturipuro & VSP Astersland Almost An Angel |
 |
| Palkintoposeeraus |
"Kooltaan ja mittasuhteiltaan oikea, hieman tottumaton uros, jolla erittäin kaunis pää ja ilme. Hyvä purenta, korvat ja silmät. Hyvä kaula ja ylälinja. Erinomainen rinta ja rintakehä. Oikein kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä luusto ja käpälät. Kaunis karvapeite. Liikkuu hyvin." VAL-ERI VAK1 SA PU1 ROP
Kello oli puoli yhen huitella kun rotukehä loppui, ja ryhmäkehien piti alkaa kahden huitella - jee, ei kovin pitkää odotusta. Mutta asiathan ei kovinkaan usein mene niinkuin on suunniteltu, joten luonnollisesti ryhmäkehät oli n. 2,5 tuntia möyhässä! Ryhmäkehän alkua odotellessa kerkesi tekemään vaikka mitä, kuten leikkimään kameralla ja räpsimään lisää kuvia...
 |
| Kieli! :D |
 |
| Tyytyväinen Arttu |
 |
| Mamman sylissä on hyvä olla |
 |
| "Kutittaa...vähän vasemmalle...alaspäin...JUST SIITÄ!" |
Kyllähän se tympäisi pelkän kehäkierroksen takia odottaa tuntikausia että pääsee lähtemään kotimatkalle, mutta keksinpäs jotain hyvääkin tästä ryhmäkehässä pyörähtämisestä: tuomari otti koirat uudelleen pöydälle, ja se meni Artulla aivan
loistavasti - yhtä hyvin kuin viime vuonna, ei mitään pakitteluja tai väistämisiä, eikä se ollut edes varuillaan. Hampaita tuomari ei kyllä katsonut, vaikka muuten kopeloikin, mutta ehkä se oli ihan hyvä - saatiinpahan lopuksi mukava mielikuva pöydälläolosta! :) Ja ryhmäkehässä Artun edellä meni Sulo-cardigan (
jonka kanssa Arttu ei edelleenkään tule alkuunkaan toimeen), joten olin etukäteen pelännyt, että homma menee pullisteluksi, ärhentelyksi ja rynnimiseksi - mutta mitä vielä: Arttu meni tosi hienosti, ei edes vilkaissut Suloa! :)))
 |
| Ryhmäkehässä pönötystä |
 |
| Ja liikkumista |
Eli päivä ylitti odotukset kaikin puolin ja kotimatkalle pääsi lähtemään väsyneenä mutta tyytyväisenä: pöydälläpakittelija-Arttu oli ROP ja Oosa, jolle odotin murskatuomiota ja H:ta, saikin tarkalta tuomarilta EH:n! Ja Oosan tulos ei harmita pätkääkään, jos joku niin luulee ;) En kyllä ymmärrä, miksi tässä edes pitäisi olla harmissaan - EH on kuitenkin erittäin hyvä (eikä erittäin huono) ja uskalsin viedä Oosan tiukalle tuomarille, joka ei Oosasta loppupeleissä edes mitään kovin kamalaa vikaa löytänyt! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti