Treenailua

Noniin, emäntä otti sitten ittään niskasta kiinni ja alkoi tahkoamaan Artun kanssa hyppyä. Reilu viikko on ahkerasti harjoiteltu ja Arttu on LOPULTAKIN oppinut hypyn, jes! Vielä pitää käsimerkkien kanssa pelata, mutta nyt se pysyy esteen takana seisomassa. Vihdoinkin saatiin selätettyä se ikuinen ongelma, että Arttu juoksee hypyn jälkeen esteen viereen seisomaan, eikä sitä saa ilvelläkään pysähtymään.

Tässä vielä videotodistetta "oikeaoppisesta" hypystä. Pientä hienosäätöä on vielä edessä, mutta pääpiirteissään se alkaa olla kunnossa. Jipii! :)))

Mutta vähän ojasta allikkoon käypi tiemme Artun kanssa; nyt kun hyppy alkaa olla mallillaan ja voisi alkaa pikkuhiljaa kokeista haaveilemaan, niin sittenhän toki käy ilmi, että Arttu ei enää kykene olemaan paikallaolossa yli kymmentä sekuntia...huoh. Vähän meinaa masentaa, mutta ei muu auta ku alkaa tahkoamaan sitten paikallaoloa ihan alusta asti. Ehkä me vielä joku päivä päästään sinne kokeeseen asti...

Jos TK1 saataisiin joskus plakkariin, oisin varmsti maailman onnellisin Artun omistaja! ;) Sen verran on Artun kanssa ollut vastoinkäymisiä näiden tokojuttujen kanssa, että jos se koulari joskus saataisiin, niin varmasti pidetään piiiitkä tauko kaikkien tokojuttujen kanssa ja katsotaan sitten jossain vaiheessa, jaksaako avoimen luokan juttuja alkaa opettelemaan.

Oosa sen sijaan on yllättänyt erittäin positiivisesti ja antanut vahvoja näyttöjä siitä, että sillä on sittenkin aivot! :D Joka päivä on vähän harjoiteltu, ja neitinakki on nyt ihan eri koira kuin viikko takaperin; tokojutuista on tahkottu perusasentoa, luoksetuloa, lyhyttä paikallaoloa, liikkeestä maahanmenoa, lyhyitä seuraamispätkiä ja hypyn alkeita. Ja kaikki siis viikossa ja Oosa on vieläpä oppinut tuon kaiken! Ei ne liikkeet toki vielä mitenkään koetasoisia ole, mutta tästä on hyvä jatkaa. Enpä olisi ikinä uskonut, että Oosa pystyy keskittymään noin hyvin tokojuttuihin ja oppimaan noin nopeasti; kehitystahti on ollut niin huima, että en vieläkään sisäistä sitä, että siitä korvattomasta ja aivottomasta häslästä on kuoriutunut lupaavan oloinen tokokoira :) Intoa on enemmän kuin laki sallii, mutta se on mukavaa vaihtelua Artun jälkeen - kyllä se Arttukin tykkää tokoilla, mutta se on vaan hieman...hillitympi...mitä Oosa!

Agijuttujakin on varovasti aloiteltu siltä varalta, että joskus päästäisiin ihan oikeasti lajia harrastamaan. Pujottelun opettamista on vähän aloiteltu ja käsimerkkien avulla lyhyet kepit menee jo ihan mallikkaasti - toki tästä on vielä pitkä matka siihen vauhdikkaaseen pujotteluun, mutta eihän tässä mikään kiire ole :) Pujottelun lisäksi on tavishyppyä harjoiteltu vähän (tosin ilman varsinaista hyppyä, rima on ollut maassa tai n. 5 cm korkeudella). Oosa kyllä hoksasi hyppy-käskyn merkityksen nopeasti, joten nyt on sitten harjoiteltu eri kulmissa esteelle tuloa ja eri puolilta ohjaamista.

Harjoittelun jälkeen korvia pitää le(r)puuttaa. "Se on kuule raskasta pitää tämmösiä höröttimiä pystyssä!"

Ja ehkä kaikkein paras "sivutuote" tässä harjoittelussa on se, että Oosan kontakti ja kuuntelu on parantunut noin 300 %! Tästä on varmaan apua myös näyttelyitä ajatellen, vaikka tosin hieman epäilen, että seuraavassa näyttelyssä nähdään Oosan hienoja perusasentoja kun se tylsistyy paikallaan tönöttämiseen, tai sitten jonkinlaista joogaamista, kun se on tuon maahanmenon oppinut sen verran tehokkaasti, että tarjoaa sitä vähän väliä. :D

Myös metsälenkillä voi opetella tokojuttuja, kas näin pomppaa Arttu!

Ilmeellä!

No ei vais, kyllä me on metsälenkit pidetty pääsääntöisesti tokovapaana vyöhykkeenä ja otettu ne pelkän rentoutumisen kannalta. Koirat ottaa tämän hyvin kirjailmellisesti; kerta ollaan vapaalla niin sitten voi heittää aivot narikkaan!

"Whee!"

Oosahepulit!

"Pois eestä vanhukset, Oosa tulloo!"

ROARRR!