Aikuinen nainen mä oon...

...voi Oosa nyt lauleskella. Neitinakki aloitti siis ensimmäiset juoksunsa lauantaina - tarkemmin sanottuna klo 12.10 kesken metsälenkin! Ihan puun takaa tämä ei tullut, kahdesta syystä: olin jo n. viikon katsonut, että Oosa näyttäisi olevan hieman turvoksissa (kerännyt nestettä kroppaan) ja nisät näytti jotenkin "törröttävän" normaalia enemmän. Tiedänpähän jatkossa tarkkailla tämmöisiä merkkejä juoksuja odotellessa. :)

"Hey mom, how long do I need to use these stupid pants?"

"No ei nää pökät nyt niin kamalat ole"...välillä voi jo hymyillä :)

"Haha, on se helppo olla miäs!"

Ja se toinen syy: olin salaa haaveillut pääseväni lokakussa Lohjalla järjestettävään corgien erikoisjuhlanäyttelyyn, mutta matkan kustannukset oli auttamatta liian kalliit köyhälle. Mutta kuinka ollakkaan, uupuvat rahat ilmiintyivät ja sain sittenkin ilmoitettua neitinakin erkkariin, vau! Viime maanantaina laitoin näyttelyilmon postiin, joten tottakai kuvioihin sopii, että Oosa aloittaa nyt ne juokust - TADAA! :D No, oikeastaan olin enemmän jännittänyt sitä, että sattuuko juoksut niin, että ovat juuri reissussa - juoksuisen nartun kanssa voi olla hieman epämukavaa matkustaa, etenkin kun matkaseurana on bussilastillinen muita corgeja, myös uroksia. Joten oikeastaan olen ihan tyytyväinen, että juoksut alkoivat nyt, kun ne kerkeää juuri ennen näyttelyä loppua. :) Tietenkin optimaalisin tilanne olisi ollut se, että juoksut olisivat alkaneet vasta näyttelyn jälkeen, mutta näillä eväillä mennään. Muutenhan tässä ei olisi ongelmaa, mutta kun nuo nartut kuulemma tuppaa puottamaan karvat ennen juoksuja/juoksujen aikana tai viimeistään niiden jälkeen - joten oletettavasti erkkarissa nähdään sitten nakunakki, mutta sille ei voi mitään, niitä juoksuja kun on vaikea ennustaa. Ja onneksi neitin kroppa on sellainen, että sitä voi esitellä hieman vähemmässäkin karvoituksessa. :)

Erkkarin myötä meidän näyttelykausi ei tältä vuodelta päättynytkään Kokkolaan - päästään sittenkin vielä yhteen, jee! Arttu saa suosiolla jäädä kotiin, sen Kokkolan pöydälläpakitteluesityksen jälkeen en sitä ole viemässä ihan heti yhtään minnekkään. Pitää yrittää talven ja ensi kevään aikana harjoitella tutkittavana olemista ja pöydälläoloa, jotta ensi kesänä päästäisiin muutamassa tärkeässä näyttelyssä pyörähtämään - sen jälkeen herra saa minun puolesta jäädä näyttelyjutuista eläkkeelle! Eli erkkarireissulle lähtee vain Oosa, ja onhan se yhden koiran kanssa paljon helpompi matkustaakkin. Varmasti on edessä pitkä ja raskas reissu, mutta kerrankos sitä erkkarissa pääsee käymään - ja vieläpä oikein juhlallisessa semmoisessa (kyseessä siis corgiseuran 40-vuotisjuhlaerikoisnäyttely) ;) Odotan jo innolla reissua ja sitä, että pääsee näkemään hallillisen pelkästään corgeja!

 

Muuta mullistavaa ei meidän laumaan tällä erää kuulu, paitsi että emäntä pääsi pienenpienen askeleen lähemmäksi pientä salaista havettaan. :) Syksy jatkuu marjanpoiminnan, tokoilun ja metsälenkkeilyn merkeissä. Tietty kohta on edessä Artun muutto viikoksi siskon hoteisiin Oosan tärppipäivien ajaksi, mutta sitä murehdimme vasta sitten kun sen aika koittaa - siihen asti nautitaan syksyisen kirpakoista keleistä ja ihanan arttumaisesta Artusta, joka ei ole Oosan juoksuista moksiskaan! :)