Lyllerö-löllerö 11 kuukautta

Taas se on kuukausi muka kulunut ja Oosalla on ikää jo 11 kk. Juuri äsken katselin Oosan vauvakuvia, enkä kerta kaikkiaan tajua, missä välissä se on muka noin isoksi kerennyt kasvaa! Tai no isoksi ja isoksi, vaaka näytti 10,55 kg ;)

Lyllerö-löllerö 11 kk, hieman on turvoksissa juoksujen takia.. .

Oosan juoksut on nyt kolmatta viikkoa menossa. Aloin jo epäillä, että Arttu on vaihtanut sukupuolista suuntaumistaan, kun Oosan takapää ei tuntunut herraa kiinnostavan pätkääkään, mutta nyt on semmoinen ralli menossa, että eiköhän se ole vielä naisiin päin kallellaan ;) Melko "myöhään" on Oosalla nämä tärppipäivät, odottelin niitä jo viime viikon alkupuolella, mutta eiköhän tässä aleta olla jo voiton puolella juoksuasiassa, tuskinpa nämä enää kovin kauaa voi kestää! Ei sillä, että nämä juoksut ois ennen tärppipäiviä juurikaan meidän elämään vaikuttanut :) Arttu on tiistaista asti ollut hoidossa, ja melko rennosti on ilmeisesti ottanut, Oosalla tuntuu olevan kovempi ikävä "isoveikkaa".

Satamapoeka Arttu

Erkkarireissu on sittenkin vaakalaudalla, voihan itku! Oosalla on ilmestynyt toiseen etutassuun, varpaan ja polkuanturan väliin näppylä, jonka itse diagnosoin syyläksi iljettävän kukkakaalimaisen muodon ansiosta. Myös lääkäri vilkaisi näppyä ja sanoi että se on syylä tai joku muu hyvänlaatuinen patti. Syylät on ilmeisesti melko yleisiä alle vuosikkailla koirilla, koska niiden vastustuskyky ei ole vielä kunnolla kehittynyt, joten Oosakin lienee saanut jonkin nirhauman sinne tassuun, johon se syylän aiheuttama virus on sitten pesiytynyt.

Syylä itsessään ei nyt kovin vakava asia ole, mutta vissiin se siellä varpaan välissä sen verran kirraa, että Oosa kinkkasee tassua aika-ajoin, eikä tietenkään ontuvaa koiraa voi kehään viedä. Kyllä osaa harmittaa, niin pahaan saumaan piti tuonkin tulla! Lääkäri suositteli näpyn polttamista, kun Oosa sitä tassua välillä kinkkasee, mutta sitä varten koira pitäisi nukuttaa, mikä tuntuu turhan isolta operaatiolta pelkän syylän takia. Niinpä tultiin siihen tulokseen, että katsotaan nyt vähän aikaa, jos se suostuisi itsekseen katoamaan - jos ei muutosta parempaan tapahdu, niin pakkohan se on poistattaa, ettei loputtomiin häiritse koiraa. Oosa ei muuten ole mitenkään kipeän oloinen ollut, ihan normaali iloinen häslä kuin aina ennenkin, joten ei se näppy siellä kuitenkaan kovin paljoa häiritse. Ja sekin hyvä puoli siinä on, että jos se syylä sieltä itsekseen kuolee, niin Oosan kropan pitäisi toivottavasti kehittää vastustuskyky niin ettei uusia syyliä enää tule. Patin ympärystää on ahkerasti putsattu puhdistusaineella ja syylää on vielä tuputeltu sitruunamehulla, jonka ansiosta se on kyllä kovasti kuivunut ja muuttunut mustaksi, mutta ainakaan toistaiseksi ei muuta muutosta ole havaittavissa. Tänään kävin vielä lisäksi ostamassa osterivinokaskapseleita, joka on ihan luonnontuote, ja pitäisi vahvistaa vastustuskykyä ja auttaa nitistämään tuo syylä. Pitää nyt toivoa kovasti, että nämä meidän kotihoidot alkaa siihen syylänpirulaiseen puremaan, eikä tartte neitinakkia tuommoisen takia nukutella - ja eihän sitä tiedä, jos syylä luovuttaisi nopeasti, niin saateittaisiin sittenkin vielä päästä erkkariinkin!

Syksy jatkuu taistelussa sitekääkin sitkeämpää syylää vastaan!