Oosa 1 wee!

Tuntuu ihan uskomattomalta, että tuo ipana täyttää muka jo vuoden! Eihän siitä ole kuin pieni hetki, kun ne pennelit syntyi ja jännitettiin, että onko siellä se pitkään haaveiltu punainen pikku prinsessa meille asti...

Oosan synttäreiden kunniaksi haettiin Arttu vihdoinkin takaisin kotiin hoitopaikasta, enää ei näyttänyt Oosan takapuoli kiinnostavan yhtään, joten eiköhän ne nyt uskalla jättää työpäivän ajaksi keskenään. :) Olisikohan se tarpeeksi hyvä synttärilahja Oosalle, että "isoveikka" tuli takaisin?

Vuosikas neitinakki

Oosa 12 kk

Liikettä

Ja tietenkin synttärisankarin kuuluu saada kakku! Muuta sen kummempaa ohjelmaa tälle päivää ei ole luvassa, käydään vaan pötköjen kanssa lenkillä ja laiskotellaan sohvan nurkassa. :)

Trinsessa ja trinsessan eka synttärikakku

Hyvin maistui kakku sankarille. :o)

Toki Artustakin piti ottaa uusi seisomiskuva ihan tasapuolisuuden nimissä, kerta Oosaa kuvattiin!

Herranakki 3 v 4 kk. Kyllähän se seisoo, mutta kun joka kuvassa tuppaa olemaan kieli ulkona tai huulet rullalla... :D

Niin ja sitten se Thö Erkkarireissu. Päällimmäisenä jäi mieleen vain se mielettömän kylmä bussi! En olisi uskonut, että bussiin voi jäätyä hengiltä, mutta ei se kyllä kaukana ollut. Semmoinen veto kävi siellä autossa, että melkein villasukat pyöri jalassa. Ja tietenkin lähdin reissuun periaattella, että mitä vähemmän mukana roudattavaa tavaraa mukana, sen parempi...eli ei ollut peittoakaan matkassa, ja toppatakki ja -housut ei olisi ollut yhtään liitoiteltuja! Onneksi kaveri lainasi vähän fleecepeiton kulmaa niin en ihan pystyyn jäätynyt. Koko viime viikon tuntui siltä, että on kyllä ihan luita ja ytimiä myöten jäässä. Ja sitten se väsmys, kun ei reissussa saanut nukuttua...toissayönä tulikin nukuttua sitten reippaasti kellon ympäri, nyt alkaa tuntua, että on taas elävien kirjoissa! ;)

Mutta sitten itse reissuun. Eli perjantai-iltana kymmenen maissa ajeltiin Oulunsaloon bussifirman varikolle, jätettiin auto sinne parkkiin ja pakattiin kimpsut, kampsut ja koirat bussin kyytiin. Sieltä kurvattiin takaisin Oulun bussiasemalle, josta tuli lisää porukkaa kyytiin. Sen jälkeen lähdettiin köröttelemään kohti Lohjaa, muutama pysähdys tehtiin matkan varrella, mm. Jyväskylässä, josta tuli vielä muutama corgisti lisää kyytiin. Lohjalla oltiin perillä kahdeksan kieppeillä aamulla. Harmikseni näyttelyn järjestäjät olivat aikataulusta niin tarkkoja, että eivät päästäneet meitä sisälle näyttelyhalliin vasta kuin puoli yhdeksältä, jolloin rokotusten tarkistus piti virallisesti alkaa - jouduttiin siis hytisemään siellä kylmässä bussissa vielä puoli tuntia lisää... No, lopulta päästiin sisälle ja saatiin tavarat purettua. Tässä vaiheessa alkoi väsy painaa, koska yöllä en saanut nukuttua juuri yhtään. Ja iski kamala nälkä, mutta en malttanut syödä mitään, koska jännitin niin kamalasti kehään menoa, junnunartut kun alkoivat heti ensimmäisenä. Tai ei se kehäänmeno jännittänyt, mutta se, että ontuuko Oosa nyt sitä tassua vai ei...ennen kehää käytiin vähän treenaamassa, ja kuulemma Oosa oli aluksi kinkkassut tassua pikkuisen, jaiks! No, kehää odotin sitten aivan hermorauniona... Ensin kehään kutsuttiin kaikki junnunartut kerralla, sitten mentiin kuuden ryhmissä ympäri, ja itsestä näytti, että Oosa ei tainnut ontua, huh! Sen jälkeen tuomari kävi kilpailijat läpi kuusi kerrallaan, eli saatiin odotella omaa arvosteluvuoroa n. ½ tuntia. Siinä odotellessa iski niin kamala väsymys sekä emännälle (joka meinasi nukahtaa seisaalleen, puhumattakaan leuasta, joka meinasi tippua paikaltaan haukotellessa), että koiralle, että sitten kun lopulta koitti oma arvosteluvuoro, kehään meni zombien näköinen emäntä ja känkkäränkkä-Oosa, jota esiintyminen ei olisi voinut kiinnostaa vähempää: neiti vain mulkoili kulmien alta ja korvat roikkuivat vaakatasossa sivulla, vaikka miten yritit lirkutella ja innostaa pikkunakkia. Kehät olivat siis ruohomatolla, ja Oosa kulki koko ajan nokka maassa, jotta nyt ei sitten onnistunut seisominen, eikä liikkeet!

Siskokset kehässä. Pesin Oosan vasta pari tuntia ennen lähtöä ja itsestä tuntui, että turkki oli vielä kehässäkin ihan räjähtänyt...mutta ihan siedettävän näkönenhän se on näemmä ollut. :)
Kuva © Päivi Ahonen

Tuomari tutki ensin pöydällä, sen jälkeen piti tehdä edestakaisinliikkeet ja seuraavaksi mennä kerran ympäri, jonka jälkeen sai seisottaa koiran tuomarin pöydän eteen arvosteltavaksi. Oosa taas näytti "parasta" puoltaan, eli mulkoili kulmien alta jne. Melkein meinasin alkaa nauramaan itsekseni, kun mietin, että voiko koira näyttää enempää tympääntyneemmältä koko hommaan?! :D Joten oli melkein helpotus, kun tuomari antoi sinisen nauhan, eli Erittäin Hyvän, joka tarkoitti sitä, että meidän ei tarvinnut enää mennä takaisin kehään esittelemään Oosan KulmienAltaMulkoilua®. Arvostelussa oli tasan kolme lausetta: "leveät etuliikkeet ja ahtaat takaliikkeet, puutteelliset kulmaukset, tasapainoiset sivuliikkeet". Ok, kyllähän nuo ensiksimainitut viat Oosasta löytyy, mutta hieman tympäsi kun ei yhtään laajempaa arvostelua saa rodun erikoisnäyttelystä. Tuossahan ei ole kuin liikkeistä ja kulmauksista, mitä tuomari ajatteli esim. rungosta tai päästä? Sitä emme saa koskaan tietää... No, päällimmäinen tunne kehän jälkeen (siis sen järkyttävän nukahdan pystyyn-väsymyksen lisäksi) oli suunnaton helpotus; ilmeisesti Oosa ei ontunut, kerta saatiin EH eikä EVA! Ja mikä vielä parempaa - se mun kuukauden stressaaminen ja jännittäminen siitä mahdollisesta ontumisesta on vihdoinkin ohi, JEE! Se helpotuksen tunne oli ihan sanoinkuvaamaton, kun sen häkeille kävellessä tajusi, että nyt sitä ei tartte enää stressata - ja mainittakoon tähän väliin, että syylä lähti lopullisesti näyttelyä seuraavalla viikolla, eli se asia on nyt toivottavasti  ikuisiksi ajoiksi pois päiväjärjestyksestä! :)

Laitoin Oosan heti häkkiin kun pääsimme kehästä pois, ja neiti sammui kuin saunalyhty, ja nukkui kuin tukki varmaan ainakin tunnin ajan. Kyllä se reissaaminen vaatii veronsa koiraltakin; ei ihmekkään, jos Oosa vähän kiukuttelikin kehässä! Itsekkin istuskelin häkkien luona tovin aikaa ja söin lopultakin eväitä (kylmää pizzaa, namnam...) - pikku hiljaa se tappoväsymys alkoi mennä ohi ja alkoi tuntua, että ehkä jaksan sittenkin lähteä seuraamaan kehiä ja kuvaamaan koiria.

Sammunut kehäkettu. Rankkaa toi matkustaminen...

Koko reissun kohokohta oli varmaan se, kun pääsin näkemään Oosan isin Kennyn "livenä". :) Kenny olikin ison valioluokan toinen kera SA:n, mahtavaa! Muutenkin tapahtuma oli hieno, siis oli mahtavaa nähdä moinen määrä corgeja! Ihan ähky tuli loppua kohden. :)

Oosan isi "Kenny" eli Haywire's Walk By Side

Urosten valioluokan jälkeen alkoi tuntua, että väsy iskee, mutta päätin vielä katsoa veteraanikehän - onneksi, nimittäin pääsin näkemään omin silmin upean Finnyn (Dygae Travellers Tale), joka voitti veteraaniurokset, ja lopulta koko potin, jos niin voi sanoa: Finny valittiin ROP-veteraaniksi, paras uros kehässä se sijoittui ensimmäiseksi, jonka jälkeen se valittiin ROPiksi ja lopulta koko näyttelun parhaaksi corgiksi, eli BIS-1! Finny on kyllä kaiken tuon maineen ja kunnian ansainnut jota se erkkarissa sai. :)

Corgierkkarin BIS-1, "Finny" eli Dygae Travellers Tale

Vetskukehän jälkeen lähdin siirtämään tavaroita takaisin bussiin, nimittäin alkoi tuntia taas siltä, että silmät painuu väkisin kiinni. Paluumatkaa varten kävin hakemassa "toimistopisteestä" lukemiseksi pinon vanhoja corgisettejä, joita sai ottaa ilmaiseksi. Niin, ja tietenkin hain samalla seuraavan vuoden corgikalenterin, jonka sain tällä kertaa ilmatteeksi, koska Arttu oli päässyt keikistelemään joulukuun pojaksi! :)

Tällä kuvalla Arttu pääsi joulukuun poijaksi 2012-corgikalenteriin. :)

Paluumatkalle startattiin viiden huiteilla, yksi pitempi pysähdys tehtiin ilmeisesti jossakin melko lähellä Lohjaa (?), en tiedä tarkalleen, kun nukahdin melkein heti bussin lähdettyä liikkeelle! :D Porukka kävi syömässä, tosin itse tyydyin syömään sitä samaa kylmää pizzaa, että namnam edelleenkin. Seuraava pysähdys koitti Jyväskylässä, jonne jätettiin osa corgisteista. Sen jälkeen ajettiin suorilta Ouluun. Torkahtelin koko matkan, muistan vain heränneeni Kärsämäellä ja seuraavan kerran Limingassa siihen, että olin aivan umpijäässä ja bussissa oli niin kylmä, että hengitys melkein huurusi! Sen jälkeen aloinkin pakkailemaan loppuja tavaroita, koska Ouluun ei ollut enää pitkä matka. Kun pääsimme takaisin Oulunsaloon bussifirman varikolle, siellä odotti ikävä ylläri: yö oli pakkasen puolella, ja auton lasit olivat jäässä...olipas kiva alkaa rappaamaan laseja, kun muutenkin paleli jo niin kovasti! Kotona olin joskus kolmen huiteilla, ja menin suoraan kiehuvan kuumaan suihkuun ja sitten sänkyyn. Ei ole muuten vielä ikinä koskaan milloinkaan tuntunut kuuma suihku ja oma sänky yhtä taivaallisilta!!! Oosan kanssa nukkua posoteltiin kahteen asti sunnuntaina, ja itse sunnuntai menikin sohvan nurkassa völlätessä ja torkkuessa - se oli rankka reissu, ettenkö sanoisi... :D