Ensilumi!

Jos tuota nyt voi ensilumeksi sanoa, kun maita ja mantuja peittää noin millin kerros jotain valkeaa, sen voisi luokitella joko lumeksi tai sitten kuuraksi tai jotain. Mutta varmaan se on lunta, kun sitä kerran viikolla sateli pari kertaa. Niin tai näin, pötköt oli onnesta soikeana perjantaiaamuna kun maa oli muuttunut valkoiseksi yön aikana. Myöhästyin jopa töistä muutaman minuutin, kun pötköt ei malttanut tehdä aamupissoja. :D Ensin piti töllistellä ja ihmetellä, sitten yrittää syödä kilpaa lunta, sitten vähän hepuloida. No, onneksi ne malttoi ne pissat tehdä lopulta, niin kerkesin töihinkin sille päivää!

Tänään käytiin vajaan parin tunnin metsälenkki pötköjen kanssa, ja kamerakin pääsi pitkästä aikaa mukaan, kun kerrankin paistoi aurinko! Melkein jo säikähdin omaa varjoa, siitä kun on niin pitkä aika, kun on viimeksi ollut ulkona auringonpaisteella. Onhan se viikolla kiva sieltä toimiston ikkunasta katsella, että "voi kun on nätti ilma, olisi kiva olla lenkillä...". Ja tietenkin on jo pimeää siinä vaiheessa kun kotia pääsee. Ja viikonloppuna on sitten pilvistä ja sateista. Huoh!

"Ha, nappasinpas!"

"Niin tuutteko te vai ettekö te tuu?"

Ensilumihepulit!

Iltapäivän viimeiset auringonsäteet

"Onko meidän ihan pakko lähteä jo kotiin?"

Mutta kylläpäs on pötkökoirien omistajan arki helpottunut pakkasten myötä huomattavasti! Jokaisen pissareissun jälkeen ei tarvitse puunata mahanalusia puhtaaksi, ja lenkiltä tullessa ei tarvitse käyttää pötköjä suihkussa. Minä ♥ pakkanen! Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että pakkasta pitäisi olla se -35, mutta kunhan on sen verran, että pötköt pysyy puhtaana ulkoillessa. ;) Ja kummasti se tuo millinohut lumikerroskin piristää, kun tunnostaa heti paljon valoisammalta!

Arttu ♥ Oosa

Arttu on nyt viime parin viikon aikana saanut taas monta "hellyyskohtausta". Ensin se leikittää Oosan, sitten nuolee Oosan pään sydämen kuvat silmissä, ja sen jälkeen se iskee emännän käsien ja jalkojen kimppuun, sitten pitää vaan saada nyhjätä kainalossa. Voi hönttiä poikaa! :)