Niinhän siinä sitten kävi, että alkukesästä asti odotettu pentunäyttely jää nyt väliin. Harmittaa kovasti, en sitten koskaan moisessa tapahtumassa päässy käymään. :( Eilen huomasin yhtäkkiä, että Rillan toinen korva näyttää melko punaselta ja tarkempi tutkimus osotti, että korva oli täynnä tummaa möhmää ja se tosiaankin punottaa aika makiasti. Eipä sinne näyttelyyn viiti kipeää koiraa lähtä kuskaamaan. Mitenhän tuota ei oo aikaisemmin huomannut, etenki kun noilla corgin höröttimillä on kokoa...Rilla itseään tuo korva ei näytä taaskaan häiritsevän, on se ihme epeli.
Eipä siinä, huomenna sitten taas lekurille. Jos jotain positiivista pitää keksiä, niin onneksi se nyt näyttää olevan vaan toinen korva joka on tulehtunu. Ja näemmä Oulun Eläinklinikalle on tullut uusi eläinlääkäri, joka nimestä päätellen saattaisi puhua suomea ja hälle saa vielä ilta-aikoja. Huomenna käydään tsekkaamassa tämä uusi lääkäri. :) Itehän onnistuin alkuviikosta sairastumaan lentsuun ja manailin jo, että taisi jäädä se näyttely väliin oman köhän takia, mutta eipä tämä kovin äkäinen lentsu ole ollutkaan, tai ainakin tuntuu paranevan aika nopeasti. Joten oman voinnin puolesta oisin kyllä voinu näytelmiin lähteä, mutta kävi sitten niin huono mäihä, että pikkuneiti meni sairastumaan, taas. :(
Viime viikonloppuna oli tarkoitus käydä pienellä corgiporukalla Oulunsalossa lenkillä ja pitää sen jälkeen pikku näytelmäharkat, mutta lopulta kävi niin, että lenkille lähti kaksi ihmistä ja kolme corgia. Eli minä ja Rilla sekä Heidi ja Camo & Nemo. Treenailut olis ollut aika turhia noin pienellä porukalla, ja Rilla myös halusi alleviivata tätä sillä, että kävi jossain p*skaläjässä hakemassa komiat vauhtiraidat poskiin, yäk. Eipä semmosta sontasta penskaa viitti kovin tutkia tai etes laittaa näyttelyremmiä kaulaan. Onneksi saatiin käydä Heidin luona pikapesulla kuuraamassa neitin kaula vähän puhtaammaksi, ois muuten ollut aika öklö kotimatka edessä! Camon ja Nemon treffailun jälkeen lähdettiin vielä käymään koirapuistossa, kerta Oulussa oltiin liikkeellä. Suunnaksi otettiin emännälle tuttu Tuiran puisto. Puistossa oli pari vinttikoiraa valmiina, ja Rilla alkumielistelyjen jälkeen innostui niiden kanssa vähän juoksemaankin. Aika pian ne kuitenkin lähti ja jäätiin kahdestaan. Naamakirjassa corgitreffiryhmässä huhuilin seuraa, ja pian paikalle tuli Minna ja neljävuotias Tora-pemuneiti. Rilla vaan ei jostain syystä ollut yhtään oma itsensä, ei innostunut leikkimään ja muutenkin oli kovin vaisu. Vissiin sitä hermostutti isojen puolelta kuuluva haukkuminen ja ajoittainen rähähtely. Hassua, kun ei se isoja koiria kuitenkaan pelännyt, vaan reippaasti kävi aidan läpi nuuskimassa. Lopulta Rilla kuitenkin reipastui ja innostui vähän leikkimään ja spurttailemaan Toran ja puistoon tulleen kääpiösnautserin kanssa. Ite aloin kuitenkin olemaan tässä vaiheessa sen verran kohmeessa, että oli pakko lähteä ajelemaan kotia päin. Onneksi Ooppeli on lämmin auto. :)
Viime torstain tokoilut meni varsin kivasti, Rilla kyllä pitää hyvin kontaktia ja ainakin intoa tekemiseen löytyy. Alussa on aina "luoksepäästävyys", eli ohjaaja käy kättelemässä meitä ja koira pitäisi saada pysymään paikoillaan sen aikaa. Rillan kanssa tämä on toistaseksi ollu täysin mahdotonta, koska se ei kertakaikkiaan kuule eikä näe tasan mitään muuta, kun kiva ihmisen, joka tulee kohti. Mutta jospa se siitä, joskus jos malttia tulee lisää...ehkä. :) Seuraavaksi pohdittiin kehumisen ja palkkaamisen oikea-aikaisuutta, ja tätä harjoiteltiin tutustumalla hyppyesteeseen. Rillalle piti laskea esteen korkeus yhteen lautaan, ennen kuin se suostui menemään yli. Mutta emäntä kehui oikeaan aikaan, ja se oli harjoituksen tavoite. :) Seuraavaksi harjoiteltiin muistaakseni seuraamista, joka Rillalla menee tosi hienosti. Mitään käskyä en ole vielä liittänyt siihen, mutta nätisi se tulee kontaktissa ja aikalailla oikeassa paikassakin vielä. Jospa siihen pikkuhiljaa voisi käskynkin liittää. Loppuaika harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa ja vähän seisomistakin. Nämä on vaikeita, etenkin maahanmeno. En ymmärrä, miten maahanmeno voi olla niin vaikea asia Rillalle. :D Se on kyllä hoksannut maahan-käskyn ja käsimerkin tarkoituksen, mutta se vetää joko talja-asentoon (joka ei varmaan mene kokeissa läpi) tai sitten haukahtaa aina kun menee maahan. Tai kummatkin. Ja kaiken lisäksi se on jotenkin keksinyt, että käsimerkkiä näyttäessä pitää yrittää haukata emännän sormet suuhun ennen maahanmenoa. Meleko soppa... Jotenkin tämä koko kurssilla käytettävä tekniikka on vaikea mulle. Että liikkeestä maahanmeno opetetaan niin, että koira seuraa ensin ja namilla ohjataan se menemään maahan, niin että se on koko ajan sivulla. Artulle kun nuo liikkeet opetin niin, että sillä oli ensin maahanmeno (ja seisominen) opittuna "selkärangassa". Ja oikestaan myös seuraaminen. Aloin harjoittelemaan maahanmenoa ensin niin, että pakitin itse, että sain annettua selvän käsimerkin ja käskyn. Ja kun kesken liikkeen maahanmeno alkoi onnistua, siirryin pikkuhiljaa harjoittelemaan maahanmenoa kesken seuraamisen. Eli yhdistelin kaksi varmaa ja tuttua käskyä. Rilla kun ei osaa noista oikein mitään vielä "pomminvarmasti", tuntuu vaikealta yhdistää montaa opetteluvaiheessa olevaa asiaa ja vielä noin, että koira on sivulla koko ajan, jolloin sille on vaikea antaa esim. käsimerkkiä (joka on ainakin meille vielä tässä vaiheessa tarpeen). No, pitää vaan kotosalla treenata paljon, kurssipäivinä on tärkeää päästä treenaamaan harjoittelemista toisten koirakoiden läsnäollessa, joka sekin on melko vaikeaa Rillalle. Mutta eipä tässä onneksi mikään kiire ole. :) Tämän viikon tokoilut jäikin väliin oman lentsun takia.
Rillan kulmuritkin on nyt onneksi alkaneet heilua, joten jospa tässä selvittiin ilman leikkausta. Se kriittisempi alakulmuri heiluu jo niin paljon, että varmaan tippuu päivän-parin sisällä. Yläkulmuritkin on alkanut pikkuhiljaa heilua enemmän. Olispa se helppoa, jos Rilla suostus vetoleikkejä leikkimään, mutta kun ei niin ei. Vissiin nuo kulmurit tuntuu sen verran ilkeiltä, ettei vetoleikit innosta pätkääkään. Joten hommat on tehtävä sitten vaikeamman kautta, eli emäntä heiluttelee hampaita kumihanska kädessä. Itestä tuntus, että kivempi vaihtoehto ne vetoleikit ois... :D
 |
| Isipappa kirittäjänä, taitaa jäädä kohta kakkoseksi... |
Mikähän ihme energiapiikki tuohon otukseen on iskenyt. Aikaisemmin se oli kuitenkin suht rauhallinen, mutta nykyään tuntuu, että kotona se touhottaa koko ajan jotain ja metsälenkillä juoksee koko ajan. Vaikka sitten ympyrää, jos muut on liian hitaita...
 |
| Tältä se nykyään näyttää lenkillä. Koko ajan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti