24.9.2013

Kreetan auringon alla

Emäntä vietti syyskuun ekan viikon Kreikan lämmössä ja hyvien ruokien äärellä. Tuliaisina erittäin epätasainen ja paikoitellen varsin rapsakkakin rusketus ja 3 lisäkilon muodossa kreikan herkkuja. Ja muutama pullo sitä kuuluisaa oliiviöljyä. Päämäärä oli siis Kreetan Platanias. :)





Reissu oli emännän toinen laatuaan etelän lämpöön. Eka reissu oli vuonna 2008 Gran Canarialle. Kanaria ei oikein sytyttänyt missään vaiheessa, toki silloinen matkakohdekkin oli näin jälkikäteen ajateltuna melko tylsä (hotellin ympärillä oli vain golfkenttiä ja yksi iso kauppakeskus, eli joka päivä syötiin samassa paikassa turistiruokaa + rannallekkin oli melko pitkä matka). Sanoisin että tämänkertanen lomakohteen valinta osu aika nappiin. Hotelli oli kiva, se oli aivan rannalla, ja vaikka kauppoja ja ruokapaikkoja oli ihan kivenheiton päässä vaikka millä mitalla, hotellialue oli tosi rauhallinen. Ruoka oli halpaa ja se oli niiiin hyvää. Lämpöä piisasi, mittari kohosi joka päivä kolmenkymmenen paremmalle puolelle. Lämpö tuntui ekana päivänä ihan kamalalta, lentokoneesta astuessa ajattelin, että ei jestas, täällä pysty viikkoa olemaan ja mietin paikan varaamista ensimmäiselle Suomeen lähtevälle lennolle. Mutta äkkiä siihen lämpöön tottui, viimeisenä iltana mittari näytti +28 kylmältähän se tuntui, piti villatakkia kaivella päälle syömään lähtiessä. :D Vaikka tuo kohde olikin melkoinen turistirysä, niin voisi tuolla toistekkin käydä, sillä aurinkoa ja lämpöä piisaa satavarmasti ja ruoka on hyvää, sehän se tärkeintä on. Oikeastaan aika sama, mihin noista rannikon lomakylistä menisi, kun olivat kuitenkin niin samanlaisia paikkoja, joten äkkilähtöäkin voisi vallan hyvin miettiä ensi kerralla. Kreetalle kun vielä pääsee kätevästi Oulusta suoralla lennolla. Voihan matkakuume!

@hotelli
Grillautumispaikka a.k.a. hotellin ranta

Aamupalamaisemia

Tuonne ylös kiivettiin. Tuli hiki.

Jalkahoito by kalat. Kutitti ihan järjettömän paljon, vaati kaiken tahdonvoiman saaha jalat pidettyä tuolla 15 min.
Oishan tämmöstä maisemaa ihan kiva katella aamukahvilla keittiön ikkunasta...

Lappan vanha kylpyläkaupunki

Postikorttimaisemia


Vuoristoa

Serpentiiniteitä. Vähän meinas paikka paikoin hirvittää...



Kourna-järvi, Kreetan ainoa makeavetinen järvi


Hanian vanha venetsialainen satama

Viikko oli kovin lyhyt aika, tekemistä olisi riittänyt pitemmäksikin aikaa. :( No, ehkä vielä joskus uudestaan...

Lapin tortillalla, eli Rillalla tuli 5 kk mittariin toissaviikolla, joten uutta pönötyskuvaa sen kunniaksi. Varsin tasaisesti se on edelleen kasvanut. Pylly meinaa ehkä välillä nousta aavistuksen etuosaa korkeammalle, mutta ei kovin pahasti. Niin ja nokka on ainakin kasvanut, toivottavasti se ei enää kovin veny pituutta. Alkaa näyttää pinokkiolta. :D Artun kamelikyttyrä™ meinaa tehdä tuloaan, mutta mitäpä muutakaan isin tytöltä voisi oottaa, jospa se siitä iän myötä tasoittuu kuten iskällään. Legot on kulmureita lukuunottamatta vaihtunut. Uudet kulmurit tekee jo tuloaan, mutta vanhat ei ilmeisesti halua antaa tilaa, sen verran tiukasti ne on vielä kiinni. No, alakulmurit on alkanut vähän heilumaan, mutta yläkulmurit napottaa sen verran tiukassa, että saapa nähä suostuuko ne vapaaehtosesti lähtemään. Toivon kyllä kovasti, ettei tarttis leikkauttaa, ihan senkin takia, kun siinä tapauksessa taitaa Kokkolan pentunäyttely jäädä väliin. :( Niin ja painoa pikkuapinalla oli muuten jo 9 kg, jestas! Oosa painoi samassa iässä n. 7,5 kg...

Rilla 5 kk


Arkistojen kätköistä sattui löytymään iskästä ja äiskästä kuvat samassa iässä. Kyllä se vaan aika iskän tyttö on, kun näitä kuvia kattoo. :D Kuitenkin vähän äiskän piirteitäkin on alkanut tulla esiin. Silmien seutu on jotenkin Oosamainen. Tietyt ilmeet on suoraan Oosalta perittyjä ja esim. lenkillä pikkuapina on paaaaljon reippaampi liikkuja kuin isipappa. Tosin sateella kumpikin on semmoista hinattavaa mallia (Oosahan lenkkeilee innoissaan oli keli mikä hyvänsä), joten siinä suhteessa neiti on valitettavasti tullut isiinsä. Etutassut on muuttunut semmoisiksi Oosan räpylöiksi. Viikonloppuna kun pesin pötköt, huomasi selvästi että vaikka turkki onkin tuommoista siistiä mallia kuten Artulla, karvanlaatu on kuitenkin enemmän Oosalta peräisin, kun meni märkänä semmoiseksi "paakkuiseksi". Arttu kun päristelee märän turkin kerran niin se ei edes näytä märältä sen jälkeen, tavallista pörheämmältä vaan. Oosa näyttää siihen asti läpimärältä rotalta, kunnes turkki on kokonaan kuivunut. Luonteessa on sopiva ripaus Oosan säpäkkyyttä, mutta Artun rauhallisuus ja maltti on kuitenkin tallella. Leikkisyys on kyllä selvästi Artulta peräisin, pikkuipana jaksaa meuhkata esim. kävyn kanssa hyvän tovin itsekseen. Oosa ei ole koskaan samalla tavalla osannut itsekseen leikkiä, sitä pitää aina leikittää. :)

Arttu 5 kk

Oosa 5 kk
Rillan kanssa aloitettiin pentutoko OJLKK:n riveissä pari viikkoa sitten. Eka kerta olisi ollut jo syyskuun ekana torstaina, mutta se meillä jäi väliin, kun emäntä grillasi itseään Kreetan auringossa. Eka tokoilu jännitti etukäteen aika paljon; joko Rilla olisi hienosti kuulolla, tai sitten se ei näkisi muuta kuin kivoja uusia ihmisiä ja koiria, eikä kuuntelisi pätkääkään. Rillan kanssa kun on lenkilläkin lähestulkoon mahdotonta ohittaa vastaantulijoita, kun häntä pyörii kuin propelli ja kaikkia pitäisi päästä tervehtimään! Aluksi Rilla ihmetteli hallia ja sen jänniä hajuja, sitten se huomasi "leikkikaverit" ja korvat lakkasi toimimasta. Mutta aika äkkiä korvien toimintakyky palasi ja neiti malttoi pysyä kuulolla varsin hyvin loppuajan, jee! Maahanmenoa oltiin vähän opeteltu etukäteen, mutta Rilla ei sitä vielä ole hoksannut. Tuolla hallilla lamppu kuitenkin syttyi pikkuotuksen pään päälle ja maahanmenokin alkoi luistaa. Tyyli on tosin hieman huvittava (kettupomppu-syöksy-liuku), mutta eiköhän se tästä! Maahanmenon lisäksi oli vähän seuraamis- tai lähinnä kontaktissakävelyharjoituksia ja yksi luoksetulo. Rillaa hallin hajut selvästi häiritsi luoksetulossa, mutta tuli se sieltä kuitenkin, sehän se pääasia on! Ja tärkeintä oli, että se ylipäänsä malttoi keskittyä uudesta paikasta ja muista koirakoista huolimatta. Yksi tokokerta kestää puoli tuntia ja se aika menee ihan hujauksessa - eipä sillä, ei tuommoinen pentu yhtään sen pitempään jaksaisi keskittyä.

Viikon aikana harjoittelin maahanmenoa, joka alkaa jo käsimerkillä onnistua, enää ei tarvitse ohjata namilla yhtä paljon. Lenkeillä harjoittelin pikkupätkiä kontaktikävelyä ("seuraamista") ja sivulla istumista ("perusasentoa"). Harjoitusten vaikutuksen huomasi viime viikon tokossa, kun seuraamisharjoitukset meni tosi hyvin, ohjaajakin kehui että Rilla pitää kontaktia tosi nätisti. :) Myös yksi luoksetuloharjoitus otettiin, se menikin paljon paremmin kuin viimeksi, vaikka epäilin aluksi, että Rilla (joka siinä vaiheessa oli taas hoksannut kivat leikkikaverit ja korvat oli ainakin osittain lakannut toimimasta), mahtaisi olla kiinnostunut kaikesta muusta paitsi minusta. Mutta tulihan se sieltä, iloisesti ja vauhdilla. :) Viikonloppu meni vähän laiskotellessa ja syysmasennusta potiessa, mutta nyt pitää taas ennen torstaita treenata ahkerasti. "Läksyksi" tuli perusasennon opettelua.

Sunnuntaina pyörähettiin Rillan kanssa Oulussa Hundspan pihalla järkätyssä mätsärissä. Aamulla oli kylmä ja vettä tihuutti, joten ajatus mätsärissä värjöttelystä ei houkuttanut pätkääkään, mutta pakko sinne oli lähteä, että keretään edes kerran näytelmähommia treenata ennen pentunäyttelyä. Mätsäripaikalla Rilla ei meinnanut pysyä nahoissaan kun kivoja ihmisiä ja koiria oli joka puolella. Siitähän riemu repesi, kun Rillaa pysähtyi rapsuttelemaan mies, joka sanoi tykkäävänsä jostakin syystä corgeista hirveästi, vaikka hällä itsellään on metsästyskoiria. Rilla ei tiennyt miten päin olisi ollut. :D Ajattelin, että oon oikein tyytyväinen, jos Rilla malttaa pitää edes välillä kontaktia kehässä ollessa. Ennen kehien alkua käytiin pari kierrosta kävelemässä kehässä ja treenaamassa tönöttämistä, Rilla meni yllättävän hyvin eikä edes nurmikolla olleet kehät hajuineen tuntunut häiritsevän liiaksi asti. Kehiä oli kaksi, toisessa isot ja toisessa pienet koirat ja pennut arvosteltiin ensin. Oltiin Rillan kanssa numerolla 9, pieniä pentuja oli parisenkymmentä, joten kehävuoroa ei kauhean kauaa jouduttu odottelemaan. Huomasi kuitenkin, että nuo odottelut oli Rillasta kamalan tylsiä, alkoi pyörimään levottomana ja jopa haukkumaan muille koirille (leikkiinkutsumielessä). Meidän pariksi kehään sattui mahottoman soma 4 kk ikäinen jackrusselinpentu, joka muuten esiintyi hyvin, mutta liikkumaan pikkuinen ei suostunut oikein ollenkaan. :D Lopulta saatiin kierros kierrettyä yhdessä ja jackrusseli meni ensin arvosteltavaksi. Pian olikin meidän vuoro. Rilla tönötti pöydällä kuin vanha tekijä, vaikka oli ekaa kertaa tutkittavana. Tuomari kopeloikin tosi tarkkaan ja esim. pään mittasuhteita ja kulmauksia tutki pitkään. Kehui tosi sieväksi pennuksi. :) Seuraavaksi käytiin näyttämässä edestakaisinliikkeet, välillä taisi tulla pari laukka-askelta, mutta nenä ei kuitenkaan vienyt mennessään, vaan Rilla oli koko ajan kontaktissa. Sitten mentiin vielä kerran yhdessä ympäri, me mentiin tällä kertaa Rillan kanssa edellä. Tuomari ojensi meille lopulta punaisen nauhan. Punaisten kehää odotellessa Rillalla meinas taas käydä aika pitkäksi ja alkoi apinoimaan, joten oli helpotus kun lopulta päästiin takaisin kehään. Hetki tönötettiin paikallaan, kerran taidettiin kehä kiertää ja taas tönötettiin. Rilla malttoi keskittyä tosi hyvin, enpä voisi tyytyväisempi olla penskaan. :) Koska punaisen saaneita oli se kymmenisen koirakkoa, tuomari joutui puolet kättelemään ulos. Me oltiinkin sitten ekat jatkoon päässeet, jee! Seuraavaksi taas tönötettiin, näytettiin edestakaisinliikkeet ja kierrettiin kehä pari kertaa, sitten taas tönötettiin. Toivoin sormet ja varpaat ristissä, ettei oltaisi ekoja, kun en ois jaksanut jäädä sinne tihkusateeseen oottamaan jatkokehiä, joten olin huisin iloinen kun tultiin sitten kakkosiksi. :D Oli varmaan eka mätsäri, jossa kävin, ja jossa ei jaettu pokaaleita ja ruusukkeita. Ei sillä että niitä suuremmin olisin kaivannut (onpa noita kertynyt ihan kiitettävä määrä kaapin perukoille vuosien varrella), mutta toisaalta ois ollut Rillan ekasta mätsäristä saada jotain konkreettista muistoksi - nimittäin palkintona oli lakupatukka, avainhihnha, (XXX)S-kokoinen narulelu (epäilen että tämä ei kauaa ehjänä kestä) ja lahjakortti keilahalliin, eli ei mitään kovin "pysyvää". :D No, enpä ookkaan vielä ikinä käyny hohtokeilaamassa, joten tuleepa sekin nyt testattua. :)

Mätsärin jälkeen käytiin vielä koirapuistoissa pyörimässä, mutta ei sattunut olemaan pienten puolella yhtään leikkikaveria, eikä kukaan tuttukaan ehtinyt puistoilemaan. :( Tuiran puistossa käväisi vanhempi sekarotuinen uros hetken aikaa, mutta ei se Rillan hepuloinnin päälle ymmärtänyt mitään. Puokkarin puistossa tönötettiin tovi yksinään, kunnes sinne tuli mäykky kaveriksi. Se oli vaan sen verran arka, ettei lähtenyt Rillan yrityksistä huolimatta leikkimään. Onneksi Mirka "pelasti" meidät, lopulta huristeltiin vielä Pateniemeen hakemaan Mirka ja Iitu kyytiin ja käytiin siellä puistossa vähän aikaa pyörimässä. Rilla on turhan vieraskorea muiden corgien seurassa. Aikaisemmasta hepuloinnista ei ollut tietoakaan, vaan Rilla kopsahti heti kyljelleen lipomaan huulia, kun Iitu tuli lähellekkään. :D Kyllä niissä samaa näköä on, ja olihan ne aika huvittava näky kun viipottivat peräkanaa menemään ja hännät pojotti just samalla tavalla Arttu-tötteröllä pystyssä. :D Oulussapa se päivä sitten hurahtikin nopsaan ja oli illalla varsin rauhallinen kakara kotona. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti