3 x korkki: Kaikenlaista kivaa: 1639 km autossa ja ihmeparantuminen

Emäntä on lomansa tältä erää lusinut, joten viimoisen lomapäivän voinee käyttää hyvällä omallatunnolla kuvien läpikäyntiin ja muuhun koneella värkkäilyyn. Ensimmäinen lomaviikko meni melkein kokonaisuudessaan tien päällä. Maanantaina piti käydä vielä viemässä Ouluun se Rillan kontrollipissanäyte, joten "etelän reissu" starttasi tiistaiaamuna. Pötköt kotiin ja lähdin reissuun poikakaverin kanssa. :)

Ensimmäinen päivä kului autossa istuen, onneksi vänkärin paikalla. Onni on ajamisesta tykkäävä poikakaveri! Vessapysähdyksiä lukuunottamatta eka virallinen pysähdyspaikka oli Savonlinnassa. Tarkoitus oli käydä torilla syömässä pikaisesti ja suunnata sen jälkeen Olavinlinnaan. Torilta ei kuitenkaan löytynytkään oikein mitään kivaa ruokapaikkaa, joten mentiin sitten suoraan Olavinlinnaan, kun ei kummallakaan ollut mitenkään erityisen kova nälkä. Innoissaan lähdettiin tutkimaan linnaa ihan omin päin, mutta kun käveltiin n. viidennen kerran saman matkamuistomyymälän ohi (jonka myyjä katsoi meitä jo vähän kieroon) ja hoksattiin, että torneihin pääsee vain oppaan johdolla, todettiin, että varmaan parempi mennä sittenkin sinne opastetulle kierrokselle! Toki ensin lyöttäydyttiin vahingossa mukaan venäjänkieliselle kierrokselle. Naama punaisena hipsittiin sitten just sen toisen ryhmän mukaan, jossa opaskin puhui suomea. Paljon enemmän paikasta saikin irti oppaan johdolla, harmitti vain hieman, kun kuvia ei juuri ehtinyt pysähtyä ottamaan. Vaikka tietenkin unohdin kamerankin autoon, joten kännykkäkamerakuvia ois tullut muistoksi, mutta parempi nekin kuin ei mitään. Linnassa samaan aikaan pidetyt Savonlinnan oopperajuhlat ilmeisesti rajasi pois ainakin yhden linnanosan, jossa olisi normaalisti päässyt käymään, höh!

Tässä ollaan matkalla torniin. Mua huippas jo tässä vaiheessa sen verran, että tornin (pelottavia, epätasaisia ja joka suuntaan vinksollaan olevia) portaita kiivetessä en paljoa ympärilleni uskaltanut katella...

Olavinlinna

Olavinlinnassa seikkailun jälkeen matka jatkui Imatran, Lappeenrannan, Kouvolan ja Lahden kautta Keravalle, jossa sijaitsi meidän majapaikka seuraaviksi pariksi yöksi. Imatran ja Lappeenrannan väli oli kamalan tylsä ja maisemat oli jotenkin semmoiset, että mietittiin jo, että eksyttiinköhän Venäjän puolelle jossakin välissä. Jonnekkin Heselle pysähdyttiin syömään ja varmaankin Kouvolassa hoksattiin n. klo 20.30 , että hei muuten, pitää pysähtyä vielä ostamaan seuraavaksi aamuksi aamupalatarvikkeet. Johonkin Prismaan sitten vahingossa eksyttiin ja selvittiin ulos just ennen sulkemista. :D Mukana ollut minikokoinen kylmälaukku osottautui varsinaiseksi tilaihmeeksi, joten ruokien pilaantumista ei tarvinnu murehtia ja ajeltiin rauhassa Keravalle. Perillä oltiin joskus yhentoista aikaan illalla, 15 h autossa istumisen ja linnaseikkailujen jälkeen unta ei tarvinnut juuri odotella!

Seuraavana aamuna kokkailtiin kunnon aamupala munien ja pekonin kera ja päätettiin lähteä Korkeasaareen ihmettelemään. Ensin piti löytää tiensä Keravan juna-asemalle. Jossakin siellä kuulemma piti olla joku automaatti, josta olis voinut ostaa parin päivän seutulipun, mutta todettiin, että helpompi varmaan tämmösten maalaistollukoitten käydä ostamassa se lippu Ärrältä, että tulee varmasti oikea. Ja olihan sekin ihmeellistä, kun Keravalta Helsinkiin (n. sama matka kuin Muhos-Oulu) pääsee junalla 10 minuutin välein...mitenhän "usein" ne junat täälläpäin kulkee, parin kolmen tunnin välein jos sitäkään? No, löydettiin oikeaan junaan ja osattiin jäädä oikeassa paikassa pois, kun päätepysäkille asti mentiin. :D Helsingissä käytiin ensitöikseen ostamassa rakkolaastareita, eilinen linnassa kiipeily tuntui jaloissa jo sen verran. Sitten alettiin miettimään, että miten ja mistä sinne Korkeasaareen mahtaa päästä. Joskus kymmenen vuotta sitten siellä käyneenä, muistelin, että lautta lähti jostakin torinreunasta...no, siitä juna-asemalta sitten lähdettiin talsimaan johonkin suuntaan ja kas kummaa, satuttiin ihan vahingossa oikeaan paikkaan! Lautan lähtöön oli vielä parikymmentä minuuttia, joten käytiin patiolla ottamassa yhdet ja sitten hypättiin lautalle.

Tällä kertaa kamerakin tuli mukaan, mutta kun en jaksanut koko kameralaukkua ottaa mukaan, niin otin pelkän lyhyen putken ja kameran pistin olkalaukkuun. Olisi sittenkin pitänyt ottaa se pitkä putki...mutta toisaalta, vähän tylsä niitä eläimiä olisi niitten pleksien läpi ollut kuvata, joten suuren suurta vahinkoa ei tapahtunut kuitenkaan. :)

Tikru

Kilppari poseeraa

Asetuksia testasin ja vasta jälkikäteen huomasin että kuvaan oli sattunut lintukin :)

Tämä ei pyrstöään suostunut esittelemään, höh

Päivä hurahti eläimiä ihmetellessä, takaisin Helsinkiin päästyä käytiin vain parilla eri patiolla istuskelemassa ja ihmettelemässä ison kaupungin menoa. Illalla käytiin syömässä vähän hienommin. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta ette usko mikä meteli kuudesta humalaisesta naisesta lähtee, jotka valitettavasti sattui meidän taakse istumaan ravintelissa. Ei oikein ruoastakaan voinut nauttia, kun huuto oli sellainen, että ei omia ajatuksiakaan kuullut saatikka pystynyt mitään keskenään juttelemaan. :( Massut täynnä hiippailtiin juna-asemalle ja hurautettiin Keravalle. Kiitos googlemapsin navigoinnin, ei tarvinnut edes kovin harhailla että löydettiin majapaikkaan takaisin. Suihku tuntui varsin makoisalta hikisen päivän jälkeen ja unikin maistui.

Seuraavana päivä lähti taas tuhdilla aamupalalla liikkeelle. Sateisesta ja kylmästä kelistä huolimatta päätettiin lähteä Suomenlinnaan, tosin käytiin ennen Helsinkiin lähtöä ostamassa Keravalta sateenvarjo. Jota ei sitten tarvittukaan päivällä. Iltapäiväksi ja illaksi oli luvattu kunnon kaatosadetta, mutta kas kummaa, silloin kun sen sateen olisi pitänyt alkaa, pilvet katosi ja aurinko alkoi porottamaan pilvettömältä taivaalta. Hikihän siinä tuli, kun oltiin varauduttu tuuleen ja sateeseen ja tulikin varsinainen hellepäivä. Ja varsin komiat rusketusraidat, kuten illalla sai todeta.

Torille päin kävellessä totesin, että on pakko käydä ostamassa uudet kengät tai en selviä taas yhdestä kävelypäivästä. Niin paljon kuin kauppoja Helsingissä onkin, ei siellä ollut tasan yhtään kenkiä myyvää kauppaa, missä ne uudet kengät totesin tarvitsevani. Joten saatiin kävellä melkein juna-asemalle asti takaisin, jotta sain kengät ostettua. Kuulemma oon loistava tyttöystävä, kun passitan poikakaverin oluelle siksi aikaa, että saan itse käydä ostamassa kengät?! :D Kengät onneksi löytyi nopeasti ja pakkohan se oli itsekkin siiderillä huuhdella shoppailusta kuivunut kurkku. Sitten uusi yritys kauppatoria kohden, tällä kertaa päästiin perille asti ja oikea lauttakin löytyi. :)

Suomenlinna oli melkoinen pettymys, etenkin Olavinlinnan jälkeen. Eihän sinne päässyt minnekkään sisälle ihmettelemään tai muutenkaan ollut mitään jännää vanhaa nähtävää. :( Kierroksen lopulla löytyi muutama vanha tunnelinpätkä, jotka piti tietenkin käydä koluamassa kännykän taskulampun valossa. Tulipahan käytyä, mutta toiste ei tarvitse lähteä. Suomenlinnan jälkeen oli tarkoitus käydä jossakin päin Helsinkiä poikakaverin kaverin kanssa muutamalla oluella ja lähteä sen jälkeen ihmettelemään Flamingoon tai muuhun isoon kauppakeskukseen. Mutta päivän kävely ja auringossa ihmettely vaati veronsa ja jymähdettiin niille parille istuskelemaan kaverin kanssa niin pitkäksi aikaa, että ei enää jaksettu lähteä mihinkään sen kummempaan paikkaan kiertelemään. Ilta meni eri paikoissa siiderillä/oluella istuskellessa ja päästiin kaverin opastuksella myös metroajelulle, heh. Valloitettiin myös Mount Everest (ravintola). Puolen yön maissa alkoi jo väsyttämään siinä määrin, että suunnattiin takaisin Keravalle. Äkkiä sitä "stadilaistuu", kun junaa piti siihen aikaan odottaa jo puoli tuntia, kamalaa! :D Oli varsin mielenkiintoista porukkaa liikkeellä siihen aikaan, ei oikein tiennyt minne päin junassa olisi uskaltanut katsoa, joten ratkaisin ongelman torkkumalla melkein Keravalle asti. Vaikka uudet kengät olikin hyvät, oli silti melko ihana tunne saada potkaista kengät jalasta! Ei varmaan tarvitse sanoa, että uni maistui jälleen.

Seuraavana päivänä vuorossa oli Heureka ja ajomatka viimeiseen pysähdyspaikkaan eli Tampereelle. Heurekassa oli Body Wordls-näyttely, joka oli kyllä mielenkiintoinen! Kuvia sieltä ei ole, kun kuvaaminen oli kielletty. Näyttelyä lukuunottamatta paikka olisi ollut kivempi kierrellä lasten kanssa, eipä siellä oikein kummoisempia viittinyt tolskata kun kanssaihmettelijät oli suurimmaksi osaksi lapsiperheitä.

Heurekan jälkeen hurautettiin vielä Espooseen eilisen kaverin luokse kahville. Olihan siinä tämmöselle maalaistallukalle ihmettelemistä, kun kehä kolmosta & ykköstä pitkin seikkailtiin...onneksi en ollut itse ratin takana. Kahvien jälkeen otettiin suunnaksi Tampere. Tosin koukattiin matkalla Hämeenlinnan, tarkemmin sanoen Aulangon kautta, jossa pysähdyttiin evästauolle Vanajanlinnan lähellä olevaan puistoon. Siellä oli vanha näköalatorni, jonne tämmöisten korkeanpaikankammoisten piti tietenkin käydä kiipeämässä. Portaat ensimmäiseen kerrokseen meni tornin ulkopuolella, siinä vaiheessa meinasi jo jalat vähän tutista...

Aulangon näkötorni

Portaita portaita portaita, onneksi sisällä eikä tornin ulkosyrjässä!

Tämän lähemmäksi reunaa en uskaltanut mennä. Mutta olihan komiat maisemat!

Hieno muurinpätkä, joka näkyi tielle

Evästauon jälkeen lähdettiin seikkailemaan takaisin moottoritielle päin ja vahingossa löydettiin itse Hämeenlinna. Joka oli meidän harmiksi mennyt hetki sitten kiinni. Harmitti kovasti, kun ei sinne päästy katselemaan, näytti nimittäin huomattavan paljon mielenkiintoisemmalta paikalta kuin Suomenlinna. Pitänee sitten ensi kesänä lähtä siellä käymään?

Heti Tampereelle päästyä päästiin ihmettelemään liikenneympyrää, jossa oli liikennevalot, joka hieman hämmensi, mutta siitäkin selvittiin. Sen jälkeen ei mennytkään ihan putkeen, ajeltiin vahingossa pitkin bussikaistaa ja lopuksi navigaattori neuvoi ajamaan yksisuuntaista väärään suuntaan, jotta olisi päästy meidän hotellille. Jossakin keskustassa käytiin seikkailemassa ja navigaattori arpoi uuden reitin, joka loppujen lopuksi vei meidät suoraan parkkiluolan sisäänkäynnille. Eipä siinä alettu paljoa pakittelemaankaan, joten ei auttanut muu kuin ajaa sisään. Auto jätettiin sinne parkkiin, ja käveltiin hotellille kysymään, että mihin auton saa jättää. Jälleen kerran oltiin eksytty vahingossa oikeaan paikkaan, eli auto oli parkissa siellä missä pitikin! Haettiin tavarat autosta ja pienen huili- ja suihkutauon jälkeen lähdettiin syömään. Valittiin summanmutikassa New York-niminen paikka ja valinta osui oikein nappiin, hyvät oli ruoat ja viihtyisä paikka. :) Syönnin jälkeen käytiin vaan käveleskelemässä Tampereen keskustassa ja istuskelemassa patiolla, jonka jälkeen väsy alkoikin painamaan, eli hotellille nukkumaan mars.

Tampereen yötä

Tällä kertaa aamupala oli hieman monipuolisempi kuin aikaisempina aamuina, kun päästiin hotellin notkuvien aamupalapöytien ääreen, namnam. Päästiin oikein julkkiksien kanssa syömään, kun Antero Mertaranta oli samalla aamupalalla. :D Viimeisen reissupäivän ohjelmassa oli Särkänniemessä käynti ja kotimatka. Aamu oli taas kylmä, harmaa ja sumuinen joten varustauduin pitkillä housuilla ja otin takinkin mukaan. Virhe! Päivästä tulikin niin kuuma ja aurinkoinen, että sain käydä kesken kaiken vaihtamassa autossa vähän kevyempää vaatetta. Laitteista en olisi oikeasti uskaltanut käydä kuin Koskiseikkailussa (ja siinäkin kastuin), mutta loppujen lopuksi pakotin itseni myös siihen Tornadoon. No, tulipahan käytyä, mutta ei tartte toisten mennä. On sitä tullu vanhaksi, kun laitteesta tuli aivan kamalan huono olo ja lähinnä vain puristin turvakaaria rystyset valkoisena ja silmät oli koko matkan visusti kiinni. Hyi kamala! Käytiin Koiramäellä tallustelemassa ja tietenkin katsomassa myös delfiininäytös, joka oli tosi hieno. Niin ja tietenkin Näsinneulassa piti käydä, josta avautui kyllä hienot maisemat. Ja mulla meni korvat lukkoon siellä hississä...

Siellä se kamala Tornado on

Särkänniemen jälkeen lähdettiin ajamaan Muhosta päin, kotona oltiin joskus puolenyön maissa. Kylläpä taas väsytti, vaikka en rattiin koskenut koskenut kertaakaan koko ajomatkalla. Mutta kiva oli reissu ja on nähty vähän suomenmaatakin, joten nyt voi ihan hyvin laajentaa maailmankuvaa loppukuussa häämöttävällä Kreikan reissulla. :)

Oosan häntä oli reissun aikana kaljuuntunut puolella, toisin sanoen siinä ei ollut kuin muutama karva enää pystyssä. :D Muuten Oosalle on karva alkanut kasvamaan takaisin, kaulus on jo hyvällä alulla ja häntäänkin on selvästi tullut alukarvaa tämän kuvan oton jälkeen.

Karvaton häntä ja olemattomat pöksykarvat

Rilla oli varmasti tuplannut kokonsa reissun aikana. Se alkaa olla jo niin iso mötky, ettei niitä tahdo nopeasti vilkaisemalla enää erottaa Oosan kanssa toisistaan. Tietenkään siihen ei paljo vaadita, että on Oosaa isompi, mutta silti. :D

Kolme korvaeläintä

Niin se Rillan pissatulehdus. Ennen reissua viedyssä näytteessä oli edelleen bakteereja, valkosoluja ja lisäksi myös virtsakiteitä, ounou. Mutta kun Rilla on muuten ihan normaali, syö, juo, leikkii ja tohottaa eikä näytä mitenkään tuota tulehdusta enää oireilevan, niin lääkekuuria jatkettiin vielä viikolla. Reissun jälkeen vein uuden näytteen, joka ei harmikseni ollut muuttunut miksikään edellisestä, eli edelleen löytyi bakteereja, valkosoluja ja ilmeisesti vähän enemmän kiteitä mitä viimeksi. Oivoi. Antibiootit käskettiin lopettaa, kun ne ei kerta tehoa ja n. 10 päivän päästä olisi vuorossa pissarakon ultraus ja näytteen viljely. Myös tehosterokotus pitäisi saada, mutta en tiedä miten sen kanssa nyt käy. Nettiä selatessa näyttää olevan melko yleinen narttupentujen vaiva tämmöinen pissatulehduskierre, joka yleensä menee ohi ensimmäisten juoksujen myötä, kun limakalvot paksuuntuu ja paikat tiivistyy. Harmi vain, että saadaan vielä tovi ootella Rillan juoksuja - jos on Oosaan tullut siinä suhteessa, niin nelisen kuukautta ainakin.

Nettiä tutkiessa löysin useamman samanlaisen "sairaskertomuksen", jossa apu oli löytynyt c-vitamiinista ja karpalosta. Ne happamoittaa pissaa ja näin tekee sen epämieluisaksi kasvuympäristöksi bakteereille ja liuottaa niitä yleisimpiä virtsakiteitä, jotka johtuu liian emäksisestä pissasta. Joten kävin ostamassa c-vitamiinia ja tilasin karpalojauhetta, josko ne meilläkin toimisi. Ostin myös ph-mittausliuskoja, jotta pystyn (jatkossakin) seurailemaan pissan laatua kotona. Lisäksi laitoin Rillan ruoan sekaan reilusti vettä, että pissa laimenee ja kiteet liukenisi nopeammin. Maanantaista keskiviikkoon annoin vähän c-vitamiinia ruoan seassa, kunnes lopultakin keskiviikkona löysin (kiskurihintaan) niitä mittausliuskoja. Pissan ph näytti olevan 6-7 välillä, joka on hyvä arvo. Kokeeksi jätin vitamiinin pois perjantaihin asti, jolloin ph nousi heti pykälän pari, eli emäksisen suuntaan. En tietenkään tiedä, mikä arvo oli ennen vitamiinin antamista, mutta voisi olettaa että liian emäksistä. Perjantaiksi varasin ajan rakon ultraukseen vaihteeksi eläinlääkäriasema Otukseen. Ei Eläinklinikasta oo mitään pahaa sanottavaa, mutta siellä on kaikki ilta-ajat niille englanninkielisille lääkäreille, ja tuntui, että haluan nyt päästä puhumaan ihan suomenkielisen lääkärin kanssa tästä. Etenkin, jos pissassa on edelleen kiteitä ja niistä aletaan tarkemmin puhumaan...luulen että mun lontoontaito ei ois enää riittänyt! Rakon ultrausta varten koira ois pitänyt olla pissaamatta 4 h jotta rakko olisi mahdollisimman täynä, tätä epäilin jo etukäteen että mitenköhän muka onnistuu, ja eihän se onnistunut. Tunti ennen lähtöä Rilla kävi tekemässä pissat sisälle, kun ei kerta uloskaan päästetty. :D Lääkäriin päästessä se vaikutti kuitenkin jo pissahätäiseltä, joten en uskaltanut sitä enää maahan laskea ollenkaan, vaan pidin sylissä siihen asti, että saatiin penska selälleen ultrauskouruun. On se vaan maailman reippain otus. Vastaanottotiskille ilmottautuessa yritti hypätä sylistä pussailemaan kivaa tätiä ja lääkärikin piti pussailla samalla ku häntä pyöri ku propelli konsanaan. :D Mutta siis, ultrassa ei onneksi näkyny mitään epänormaalia, ei kiviä eikä rakon limakalvot olleet paksuuntuneet, jes! Ultran jälkeen mentiin pissalle ja iiiiiso pissahan sieltä tuli, eli eiköhän se rakko ollut kuitenkin aika täynnä, vaikka pissasikin ennen lähtöä. :) Hetki odoteltiin ja näytteen labratesti valmistui. Yllätys oli iso ja erittäin positiivinen, kun näytteessä ei ollut enää bakteereja ollenkaan! Jonkin verran oli rakon normaaleja epideelisoluja, joita siis irtoaa ihan normaalistikkin ja hieman kidesakkaa, joka sekin oli kuulemma liuennut itekseen näyttettä tutkiessa. Eli kaikki kunnossa, ei enää tulehdusta, JIPII! Liekkö tuo parin päivän c-vitamiinikuuri tappanut pöpöt vai mikä on syynä tämmöiseen ihmeparantumiseen, mutta en valita! Lopultakin kakara on terve. :) Onneksi syötin matokuurin viikkoa aikasemmin, kun en tiennyt saadaanko se rokotus vai ei. Nyt kun tulehdusta ei enää ollut, saatiin tehosterokotus samalla kerralla. Mahtavaa, lopultakin päästään koirapuistoihin ja mätsäreihin ihmisten ilmoille! :) Nyt Rillalla on vaan kaksi rokotuskirjaa, kun en tietenkään älynnyt ottaa mukaan sitä ensimmäistä, kun olin varma, ettei saadakkaan rokotusta. :D Mutta ne kuulemma voi siirtää sitten aikanaan samaan kirjaan. Eli kaikki on nyt kunnossa. En ole oikein sisäistänyt koko asiaa vielä, kun ei tarttekkaan enää murehtia, eikä ole seuraavaa lääkärireissua tiedossa jne. Nyt vaan seurailen kotosalla tuota ph:ta ettei nouse tai laske liiaksi. Karpalojauhetta annan varmasti ennaltaehkäisyn nimissä ainakin ensimmäisiin juoksuihin asti, ja tuota c-vitamiinia kanssa, jos pissan ph sen vain sallii! :) Lekurin jälkeen käytiin taas Jossun luona kylässä moikkaamassa Taraa. Tällä kertaa Rilla uskalsi jo vetää ihan kunnon rallileikkejä "ison partanaaman" kanssa. Ja tomerasti kävi hakemassa puruluita Taran suusta. :D

Häntä ei oo kieroon kasvanu, se vaan heiluu koko ajan ;)

Rilla kasvaa ihan hurjaa kyytiä ja neitillä tulikin tasan 4 kk täyteen viime viikolla, joten otettiin uusi poseerauskuva. Seisominen sujuukin nykyään ihan kuin vanhalla konkarilla konsanaan. Liikkumista ei tosin olla harjoiteltu oikeastaan yhtään, joten työsarkaa riittää ennen ekoja mätsäreitä. :D Hampaat onkin alkanut vaihtumaan, joten hampaitten kattomista tulee treenattua ihan vahingossa leegotilannetta tarkastellessa. Mukavan tasaisesti se on ainakin tähän asti kasvanut, toivottavasti kasvu jatkuu samaan malliin. :) Perjantaina lääkärissä neitillä oli painoa 7,5 kg. Oosa painoi samassa iässä 5,8 kg, joten hieman eri kaliiperia on tyttärensä ainakin tässä vaiheessa. :D

17 vko / 4 kk

Muuten Rilla alkaa näyttää päivä päivältä enemmän Artulta. Ilmeet, eleet, kaikki mahdollinen on aivan Artulta kopioitua. Tällä hetkellä en nää siinä oikeastaan muuta Oosan piirteitä kuin tummat silmät, mutta voi olla että nekin vaalenee samanlaisiksi kuin Artulla. :D Luonteesta en osaa sanoa mistä on peräisin, kun ei Arttu eikä Oosa ole kumpikaan ihan tuommoinen propellihäntä pusumaakari mitä Rilla. Onneksi sillä kuitenkin leikkaa paljon terävämmin mitä Oosalla. Ehkäpä tässä on nyt se koira, jonka kanssa pääsen tokokokeisiin asti? :D Näissä kuvissa retuutetaan Artun palloa Artun tyyliin, Oosahan ei siis pallojen päälle juurikaan ymmärrä, eikä edes "uskalla" koskea tuohon isoon palloon.

Lopuksi vielä eiliseltä lenkiltä kuvia. Oosa on onnessaan kun on joku rymykaveri, Arttu vanha ukkeli kun ei tuommoisia rallitteluja enää viitsi harrastaa. :D