Motivaatio- ja korvaonkelmia

Pari viikkoa sitten käytiin treffaamassa Heidin Camoa & Nemoa. Nemppa on Oosan velipoika, eli Rillan eno! :) Oosakin pääsi lenkille mukaan, ajattelin että saa rallitella poikien kanssa sydämensä kyllyydestä; Camosta Oosa tykkää ihan hirmuisesti ja Nempan kanssa niillä on ollut aina ihan omat jutut. Mutta eipä ne taineet lenkin aikana juuri keskenään leikkiä, jokainen humputteli omia teitään. No, Rilla meni tietenkin Oosan perässä, mutta muut eivät keskenään tainneet juurikaan rellestää. Vaihteeksi näin, liekkö kuuma keli vienyt enimmät riekkumisinnot mennessään. :) Rilla ei taaskaan ollut moksiskaan uusista tuttavuuksista, sinne se meni häntä huiskaen tutustumaan poikiin tyyliin "ollaan aina oltu kavereita". Ihana ipana!

Nokka pitää olla sävy sävyyn turkin kanssa

Heinäkuun ekaksi lauantaiksi varasin Rillalle ajan ensimmäisiin rokotuksiin Oulun Eläinklinikalle ja rokotusten jälkeen oli vuorossa treffit Sannan ja Hertan kanssa. Aamu alkoi hyvin, kun penska oli päättänyt nukkua pää pissalätäkössä! Aamulla koiria pissalle viedessä ihmettelin, miksi Rillalla on toinen korva ja naama märkänä, mietin oliko se leikkinyt yön aikana vesikupilla vai oliko Oosa innostunut "hoitamaan vauvaa" nuolemalla pään märäksi. Aamuruoan jälkeen asian laita valkeni, kun pää kuivui ja naamavärkki muuttui keltaiseksi. :D No, ei kun vielä pentupyykille ja kiireesti auton nokka kohti Oulua tyylikkäästi puoliksi märän pennun kanssa.

Rilla on kovasti sitä mieltä, että autoilu on ihan mälsää puuhaa, ja yleensä kertoo sen enemmän vähemmän kuuluvalla äänellä. Välillä on hiljaa ja välillä boksista kuuluu tauoton "äyväyväy...vouuu-uu-uu...mjämjämjä...urrr". Vähän ihmeissään olen tämän autossa mölyämisen kanssa, Arttu ja Oosa on kumpanenkin olleet ensimmäisiä autoreissuja lukuunottamatta aina hiljaa! :D Kait se joskus oppii pitämään mölyt mahassa, toivottavasti? No, onneksi ei kuitenkaan hauku, vaan pitää muuten vaan ölinää. Semmoista tauotonta räksytystä ois aika puuduttavaa kuunnella.

Lääkäriin ehittiin hyvissä ajoin, vaikka jouduttiinkin yllättävälle pesulle ennen lähtöä. Pihalla oli perhoskoira ja kultainnennoutaja, joita Rilla katseli häntä heiluen, vissiin olisi leikkimään halunnut. :) Sisällä käytiin ensitöikseen vaakalla, joka näytti loppujen lopuksi 5,4 kg (Oosa painoi samassa iässä 4,25 kg). Toimenpiteeseen meni varmaan kaksi minuuttia, koska Rillasta vaa'alla oli ihan tylsää tönöttää, odotushuoneen tutkiminen ois ollu paljon hauskempaa!

Seuraavaksi päästiinkin suoraan lääkärille. Lääkärinä meillä oli englanninkielinen Claudio Pierro, sama setä jolla Oosa kävi alkutiineyden aikana silmätulehduksen takia. Jälleen kerran etukäteen jännitti, miten pärjätään minun ei-niin-hyvällä-lontoonkielellä. Alku oli hyvin lupaava, kun huoneeseen mennessä lääkäri sanoi jotain ja kuulin vain "nälkä?". Todennäköisesti kuulin väärin. :D Rilla tutkittiin ensin päästä varpaisiin, muuten kaikki oli kunnossa, mutta kuulemma neitillä on mahdollisesti korvatulehdus, oho! Mitään oireilua (pään ravistelua, korvien rapsuttelua tms.) en ole kyllä huomannut, joten tuli ihan yllätyksenä. Tässä vaiheessa piti jo tulla hoitajan tulkkausavuksi. Kyseltiin, että onko ruoka vaihtunut kasvattajalta lähdön jälkeen ja montako kertaa Rilla on pesty. Hieman hymynkaretta sai aikaan, kun sanoin, että yhdesti on pesty ja pää tänä aamuna, kun oli nukkunut pissalätäkössä, heh. Korvista otettiin pumpulipuikolla näytteet ja toisesta korvasta löytyikin tummaa möhnää syvemmältä korvasta. Näytteistä tehtiin labratestit ja n. 5 minuutissa tulokset tulivatkin. En nyt muista kummin päin se oli, mutta toisessa korvassa oli vähän hiivaa ja enemmän bakteereita ja toisessa enemmän hiivaa ja vähemmän bakteereita, mutta joka tapauksessa tulehdus oli hyvin lievä. Mukaan saatiin korvanpuhdistusainetta, jolla korvat puhdistetaan kahdesti päivässä kymmmenen päivän ajan, sitten on kontrollikäynti ja jos korvat ovat normaalit, niin samalla reissulla saadaan rokotuksetkin.

Muurahaisten tutkiskelua

Korvatulehdus. Jälleen olen hieman hukassa, kun ei ole moisesta aikaisempaa kokemusta. Corgilla kun on vielä varsin hyvin tuulettuvan malliset nuo kuulottimet, joten ilmanvaihdon luulisi olevan kunnossa. Lääkäri kyseli pesuista, varmaan tarkoitti, että onko korviin voinut mennä vettä, joka olisi tuon tulehduksen aiheuttanut. Ensimmäistä kertaa Rillaa pestessä en edes päätä pessyt, joten tuskin korviin on vettä mennyt ainakaan sillä kerralla. Jälkikäteen tuli mieleen, että onhan Rilla pari kertaa molskahtanut tuohon takapihalla olevaan ojaan, jossa saattaa muutama sentti olla vettä sateen jälkeen (ensimmäisen kerran se muuten tippui sinne kun Oosa ystävällisesti kävi poloisen tyrkkäämässä sinne, reilu äippä ja niin edelleen...). Ainakin sillä kerralla oli toinen korvakin märkänä, mutta tiedä häntä, johtuuko se tulehdus tuosta. Ja entäs sitten hiiva. Itsellä oli semmoinen kutina, että liittyy ruokaan, ja kotiin ajellessa soittelin Teijallekkin tuosta, jolla oli sama käsitys. Lääkärissä neuvottiinkin vaihtamaan ruoka sellaiseen, jossa on eri proteiini- ja hiilarilähde kuin nykyisessä. Ongelmana vain on, että Rilla on syönyt vähän mitä sattuu. :D No, pääasiassa neuta, joten se jätetään nyt pois. Lisäksi on syönyt vähän Royal Caninin, BC:n ja Eagle Packin nappuloita neun sekaan piilotettuna, sen mukaan mikä merkki on kulloinkin maistunut. Ja sillon tällöin muutaman lusikallisen yrjölänpuuroa. Ensin mietin, että palataan Royaliin, jota on syönyt Teijalla ilman ongelmia, mutta hiivakorva-googlettelun jälkeen päätin siirtyä nyt joksikin aikaa pelkkään Brit Careen. RC:ssä kun on vehnäjauhoja, joka on omiaan ruokkimaan hiivaa. Lisäksi porkkana on paha (jota muuten on neussa). Muistaakseni myös kana ja nauta on huono valinta hiivakorvalle, joten siksikin päädyin BC:hen, kun siinä on lammasta. Joten kokeillaan nyt pelkällä BC-linjalla jonkun aikaa ja katsotaan auttaako. Rilla tykkäisi kovasti mansikoista, mutta niilläkään ei nyt herkutella, kun niissähän on sokeria, josta hiiva tykkää. :( Hieman jännitin, miten Rillan ruokailut jatkossa sujuu, kun ne nappulat ei tähän mennessä ole kovin hyvin maistuneet, mutta yllättäen kuppi on mennyt tyhjäksi joka kerta. Huh!

Toivottavasti tämä olisi jotain pentuajan ohimenevää vaivaa, harmi jos jatkossa Rillan ruoat pitää näin tarkkaan syynätä. Artulle ja Oosalle kun voi kuppiin läntätä mitä vaan ilman ongelmia, on niin helppoa. Jospa tämä vaiva on pian ohi, ei huvittaisi pientä kiusata tämmöisellä pitempäänsä. Aineen laiton jälkeen on hirmuinen ärinä ja hinkkaan-itseäni-sohviin-ja-seiniin- ralli pystyssä. Temperamenttia löytyy. Tuosta tulikin mieleen, että tämä neiti on kyllä tullut ihan isäänsä yhdessä asiassa, nimittäin siivousvälineitten paimennuksessa. Rikkakihveliä ja suihkulastaa pitää tomerasti yrittää paimentaa. Niin ja vessaharjalle pitää käydä sanomassa Iso Sana aina kun se on mahdollista. :D

Mutta niin, lääkärin jälkeen käytiin tapaamassa Sannaa ja Herttaa. Tytöillä oli taas kivaa, ja huomaa että Rillalla on koordinaatio kehittynyt viime kerrasta, kun pysyi jo melko hyvin Hertan vauhdissa mukana. :) Hertta olisi halunnut leikkiä örinäleikkejä, mutta Rilla kellahti joka kerta selälleen huuliaan lipoen, kun Hertta yritti leikin aloittaa. Vissiin vieraskorea, kun Oosan (ja Artunkin) kanssa on aina kunnon örinät pystyssä. :D Näiltä kaksilta treffeiltä ei kuvia tarttunut yhtään mukaan, Nemppaa ja Camoa treffatessa oli niin kuuma, ettei jaksanut kuvata ja Herttaa tavatessa oli niin paljon itikoita, ettei juuri viittinyt pysähdellä räpeltämään kameraa. :D

Onks kukaan nähny mun näyttelymotivaatiota? Toisena viikonloppuna oli Oulun KV(:t), jonne olin ilmoittanut Artun kummallekkin päivälle. Nyt harmittaa, että ilmotin ylipäänsä koko näyttelyyn, kun jotenkin tuntuu, ettei koko näyttelyhomma kiinnosta tällä hetkellä pätkän vertaa. Onneksi en oo enää mihinkään muualle ilmottanut tälle kesää, jäisi aika varmasti käymättä! Lähinnä odotan, että pääsisin Rillan kanssa käymään pentukehässä. :) Joten "yllättäen" en sitten jaksanut lauantaina raahautua paikan päälle ollenkaan. :D Sunnuntaina pakotin itseni lähtemään näyttelyyn, ettei mene kaikki ilmomaksut hukkaan. Sama olisi melkein ollut jäädä kotiin, itsellä oli ollut viikon putkeen pää ihan kamalan kipeä, ja sama homma jatkui sunnuntainakin, joten aikalailla hammasta purren ja "haluan-kotiin-nukkumaan"-meiningillä käytiin kehässä pyörähtämässä. Onnea oli sen verran matkassa, että sain auton n. 10 metrin päähän sisääntuloportista, joten ei onneksi tarvinnut kamoja raahata kipeiden hartioiden ja päänsäryn kanssa kilometritolkulla. :D Arttu oli kuitenkin tohkeissaan, kun pääsi mamman kanssa ihan kahdestaan reissuun ja esiintyi tomerana. :) Pöytä oli joko huono tai huonossa kohdassa, kun tutisi ja heilui, joten Arttukin vähän niiaili välillä, vaikka onneksi se johtui nyt pelkästään tuosta pöydästä eikä uusiutuneesta pöytäkammosta. Muuten ukkeli esiintyi hyvin, mutta mistä ihmeestä se on keksinyt, että aina liikkeelle lähdettäessä pitää edellä menevän koiran perään syöksyä...ei se tuota esim. näyttelytreeneissä tee, joten liittynee vaan omaan jännitykseen näyttelytilanteessa, joka sitten heijastuu koiraankin. Huoh. Noh, Arttu sai ERI:n ja SA:n (kuten kaikki pemut sinä päivänä) ja oli valioluokan neljäs, kuten etukäteen arvelinkin. Seisomista tuli ainakin treenattua, ensin valioluokassa saatiin töröttää tovi jos toinenkin, kun tuomari mietti miten päin koirat sijoittaa. Ja toisen kerran PU-kehässä vielä pitempään, kun siellähän oli tietenkin kaikki urokset, kun kaikki sai SA:n. :D Tuomarina oli unkarilainen Lazlo Istvan ja arvostelu oli *tididii* saksaksi, joka on siskon kanssa sanakirjan avulla arvailemalla avulla on yritetty suomentaa:

"Sehr schöner rüde mit dem sehr schönen kopf. Dunkelbraune augen. Korrekt zangenbiss. Gut angesetzte ohren. Schöne linien. Gute bewegungen und winklungen."

Erittäin kaunis uros, jolla erittäin kaunis pää. Tummanruskeat silmät. Oikea tasapurenta (?). Hyvin asettuneet korvat. Kauniit linjat. Hyvät liikkeet ja kulmaukset.

 VAL-ERI VAK4 SA

Suunnilleen tämän näköisenä pyörähdettiin kehässä. Ukkeli 5 v.

Viime viikon tiistaina käytiin Rillan kanssa kontrollikäynnillä näyttämässä korvia, toiveissa saada rokotukset samalla kerralla. Rokotukset saatiin, jotta päästään "ihmisten ilmoille" joskus, mutta korvatulehdus ei ollut parantunut. :( Korvista otettiin näytteet ja vieläkin löytyi möhmää. Hiiva oli onneksi kadonnut melkein kokonaan, mutta bakteeritulehdus oli vielä jäljellä. Tällä kertaa saatiin lääketippoja mukaan ja myös vähän tehokkaampi puhdistusaine. Joten pikkuisen kiusaaminen korvanpuhdistuksilla jatkuu. Aika hyvin se on jo alistunut kohtaloonsa, korvat saa nykyään putsattua yksinkin, alussa piti olla joku kaverina pitämässä penskaa paikallaan. Jännä, kun Rilla ei edelleenkään näytä mitenkään oireilevan tuota tulehdusta. Puhdistusaineen laiton jälkeen kuopsuttaa korvia, mutta ihmekkös tuo, kyllä itekki rappaisin jos ruutattais korvat täyteen vettä... Jospa tämä tästä alkaisi helpottamaan, kun nyt saatiin lääkettä. Ilmeisesti ruoan vaihto BC:hen auttoi ainakin jonkin verran, kerran hiiva oli melkein kokonaan kadonnut? Noh, kymmenen päivän päästä on taas kontrollikäynti, sitten ollaan taas vähän viisaampia tämän asian suhteen. Niin ja vaakalla pyörähdettiin taas, tällä kertaa saatiin lukema 6,3 kg!

Lääkärin jälkeen käytiin treffaamassa Jossua ja Tara-snautseria. Enää Rilla ei kovin paljoa ujostellut, aluksi oli taas kiva möngerrellä istutuksien suojissa ja katsella Taraa sieltä. Loppua kohden innostui jo vähän leikkimäänkin, vaikka Taran leikittämisyritykset päättyikin aina siihen, että Rilla kiepsahti selälleen lipomaan huulia. :D

Oosalta on jopa kaulurikin lähtenyt, saa nähdä miten kaljuksi koira voi mennä. Pohjavillathan siltä tippui jo sillon kesäkuun alussa hain Teijalta kotiin. Päällikarvaa on pölissyt jo tovin aikaa, saa nähdä kauan tätä vielä jatkuu. Riippikset on onneksi kutistuneet jo melkein kokonaan. :)