Pieni hengähdystauko

Emäntä on lomaillut viikon, joten ollaan hieman keretty hengähtää kaiken hulinan jälkeen ja totutella kasvaneeseen laumaan ja uusiin rutiineihin. :) Oosa palautui varamammailemasta viime viikolla. En ole ihan varma, oliko pentu iloisempi Oosan näkemisestä, vai Oosa pennun näkemisestä, mutta selvästikkin olivat ikävöineet toisiaan!

Oosalle ei maitoa vain alkanut enää tulla, vaikka ruokaa olikin ruhtinaallisen paljon tarjolla. Harmi, mutta ainakin yritettiin auttaa. :) Muutama lisäkilo reissusta tarttui matkaan, mutta ne ei huonoa tehneet. Kovin hoikka rouvakoira on edelleen, mutta eipähän ole enää ihan luuta ja nahkaa. Maidontulo on nyt loppunut kokonaan ja riippikset onkin enää pelkät nahkaläpyskät vailla täytettä. Jospa ne siitä alkaa pikkuhiljaa kuroutumaan takaisin omille paikoilleen. :D Koiria pyörälenkillä käyttäessä ihmettelin, että jopas pyörästä kuuluu kummallista läiskähtelyä, että hajoaakohan koko menopeli. Mutta mitä vielä, Oosan riippiksethän ne siellä vaan taputteli tahtia. :D

Pikkuriiviö sai vihdoin oman nimen - Rilla. Kreivin aikaan, koska alkoi jo oikeasti tottelemaan "tii-tiitä". Nopeasti on kuitenkin oppinut uuden nimensä, tii-tiillä ei ole enää mitään vaikutusta. :)

Maastoutumisyritys

Moikkauskorva

Rilla kasvaa hurjaa kyytiä, vaikka ruoka maistuukin aika vaihtelevalla menestyksellä. Pari päivää on nirsoilua eikä mikään maistu, sitten taas pari päivää ahmii hurjaa kyytiä kaiken mitä kuppiin laittaa (ja maistelee tottakai kaikkea mikä ei ole kupissa, kuten varpaita ja kenkiä). Nappulat ei oikein tahdo maistua, mutta neu menee, joten syötetään sitten sitä ja sivussa huijataan muutama napu alas. Jotenkin en jaksa enää Oosan jälkeen stressatakoko syömishommasta. Kasvoihan se Oosakin, vaikka ei syönyt välillä muuta kuin jäniksenpapanoita. :D Ilmeisesti tiitiäinen on perinyt isänsä korvat, koska kumpanenkin pomppasi viime viikolla pystyyn. :) Artullahan korvat oli pystyssä silloin kun se haettiin kotiin, Oosalla nousi paljon myöhemmin. Ois mun puolesta saanut pysyä vielä luppakorvaisena tai edes korvapuolena hetken aikaa, nyt se näyttää jo niin isolta tytöltä kun on korvat pystyssä!

Selätys!

Reilu mamma. :D

Arttu on vähän mustis, kun Oosa leikkii vain ipanan kanssa :)

Arttu alkaa suhtautua jo hieman lämpimämmin Rillaan, mutta Oosa tahtoo olla sitä mieltä, että Rillaa leikittää vain äiskä itse. Eli Oosa änkeää kiireen vilkkaa väliin, jos huomaa, että Arttu yrittää Rillaan käydä tutustumassa. Jospa se tästä, pikkuhiljaa. :D

Varmasti ältsin hyvä nukkumisasento

Rilla vissiin vilkuilee mehukkaita pakaroita pureksittavaksi.
Vaikka ei ne Oosalla tällä hetkellä kovin mehukkaat olekkaan... :D

I'm comiiing!

Viime lauantaina kurvattiin Kemin ryhmänäyttelyssä mutkin kera Mirkan ja Lotan. Alunperin corgit piti arvostella pemukasvattaja Anna Redlicka, mutta pemujen tuomari vaihtuikin Jari Laaksoon. Harmitti taas kovasti, mutta samapa se oli Laaksonkin arvosteltavana käydä pyörähtämässä, kun ei olla aikaisemmin käyty. Ilman kummempia odotuksia kehään mentiin, joten PU2-sijoitus liiketuomarilta oli varsin mukava. :) Arvostelu kuului näin:

"5 v. Seistessä erinomainen kaunis koira, joka saisi liikkua tehokkaammin ja voimakkaammin takaa. Hyvä rungon tilavuus. Turhan pehmeä ylälinja. Hyvä raajaluusto. Täyteläinen etuosa. Kaunis pää, jossa hyvät linjat. Hyvä suu." VAL-ERI1 SA PU2

Eli ainakin Artusta ne oikeat virheet löytyi, pehmeä selkä ja tuomarin sanoin "etuosa vetää ja takaosa yrittää pysyä tahdissa mukana". :D Tuomari oli muuten ihan mukava, jutusteli niitä näitä ja käsitteli koiria nätisti. Vaikka kehään mennessä taas jännitin (kuten näköjään aina Artun kanssa), jännitys loppui äkkiä kun tuomarilla oli rempseä asenne. Arttu on jotenkin mystisesti pulskistunut tässä yksinollessa (= Oosa ei oo ollut kirittämässä ja juoksuttamassa) ja tietenkin havahduin asiaan viikkoa ennen näyttelyä, joten ihmeitä en saanut asialle tehtyä, vaikka yritin kaikkeni. Suorastaan hävetti viedä tuota lylleröä kehään, mutta ihme ja kumma siitä ei tullut mitään sanomista! Onneksi seuraavat näyttelyt on vasta heinäkuulla, joten Oosa kerkeää ukkelin siihen mennessä juoksuttaa timmimpään kuntoon. :D

Perjantaina autoa pakkaillessa treenailin pikaisesti näyttelyjuttuja Artun kanssa (viimeksi näyttelyvermeet on ollut esillä Sotkamon näyttelyssä, hups) ja samalla Rillakin pääsi tiettävästi ensimmäistä kertaa käymään pöydällä. Muistui varsin nopeasti mieleen, miten vaikeaa pennun seisottaminen, saatikka se, että pentu ylipäänsä pysyy pöydällä, voikaan olla. Mutta tarttui sieltä kameraan muutama otos, jossa se ainakin näyttää seisovan. :D

8 vko / 3 kg. Tiukka etukeno, mutta siitä se lähtee...

Kumpikin korva pystyssä!

Sweet dreams

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä: paljon onnea Artturille, naurava nakki täyttää tänään jo 5 vuotta!