Huh, mikä hullunmylly viikonloppu!

Huh, jopas on melkonen viikonloppu takana. Melkeen voisi pitää vielä yhden extravapaapäivän, jotta kerkäisi huilatakkin, sitä kun ei viikonloppuna juurikaan kerennyt tekemään. No, jaksaa jaksaa, enää tämä viikko töitä ja sitten koittaa viikon loma! Tänä kesänä sitä lomaa onkin kokonaiset neljä viikkoa, viime vuoden kahden päivän sijaan. :)

Perjantai tuntui ikuisuuden mittaiselta töissä, sillä työpäivän jälkeen hurautin Kontioon hakemaan Oosaa kotiin. Se mikä jännitti tuossa reissussa, oli se, että Oosan mukaan lähti myös yksi tytöntylleröistä! Uuden perheenjäsenen myötä myös blogi sai uuden nimen. :)

Arvoin kokonaiset kuusi viikkoa, että mikä pennuista mukaan sitten aikanaan lähtee. Edellisellä kerralla tein vaikean päätöksen, vaikka mieluiten olisin tietenkin ottanut kaikki tyttöset! Olihan ipanat taas kasvaneet ja muuttuneet edelliskerrasta, mutta päätös piti ja sama tyttö sieltä mukaan lähti, jonka valkkasin viikko takaperin. Kotimatka sujui muuten hyvin, pientä piippausta ensimmäiset kymmenen minuuttia, jonka jälkeen penska väänti kakat ja hiljeni loppumatkaksi (lämpimässä autossa muuten tuoksui aika "kivalle" loppumatkan). :D

Kotiin tultua päästin ensin Oosan rellestämään Artun kanssa hetkeksi, jonka jälkeen Oosa laitettiin sisälle ja Arttu pääsi tutustumaan uuteen perheenjäseneen. Aika samalla kaavalla meni kuin Oosan tullessa kotiin; armotonta nuuskimista ja kuolaamista ensimmäiset kymmenen minuuttia, jonka jälkeen seurasi kuin hai laivaa.  Penskaa meinasi jo alkaa jännittämään, kun isipappa vain nuuskii ja nuuskii (ja kuolaa), mutta äkkiä se siitä reipastui. Vähän ajan päästä Oosakin pääsi pihalle, hieman jännitin, miten suojelevainen mamma on lapsukaistaan kohtaan, mutta mitään ongemia ei ollut. :) Kohtapuoliin oli pakko siirtyä konkkaronkan kanssa sisälle, kun itikat alkoi kuppaamaan. Reippaasti ipana tutki uutta kotia ja illan päälle vetäisi ison kupillisen ruokaa. Harmi vain, että neiti tunnostaa ruokailujen suhteen tulleen äitiinsä, sillä tuon ensimmäisen kupillisen jälkeen mikään ei ole tahtonut maistua...

Isiin tutustumassa

Vähän meinasi jännittää, kun iskä tutki niin tarkkaan

Mutta sitten reipastuin ja korvakin nousi melkein pystyyn

Perjantaina kuulin Teijalta, että Ouluun on syntynyt edellisenä päivänä vahinkoastumisen seurauksena 12 corginpentua, joiden emältä ei tule ollenkaan maitoa. Oosalta maidontuloa on yritetty saada loppumaan vähentämällä ruokaa, mutta kyllä sitä vain edelleen tulee. Niinpä lupasin Oosan ruokinta-avuksi, kerta maitoa vielä tulee ja jos tarvetta on. Lauantaiaamuna tuli soitto, että Oosa lähtisi Tyrnävälle hoitamaan osaa pennuista, siis mikäli Oosa vain pennut hyväksyy. Pienten mutkien jälkeen Oosa kuitenkin päätyi Ouluun samaan paikkaan oikean emän kanssa, eri huoneisiin vain. Aluksi Oosa tuntui vierastavan uutta paikkaa ja näytti suorastaan pelkäävän pentuja, vaikka ensin nuuskikin niitä kiinnostuneen oloisena. Mutta kun Oosan vain laittoi kyljelleen ja pennut tissille, siihen se rauhoittui ja antoi pentujen imeä. Lauantai kuluikin syöttöapuna ja Oosaa pentuihin totuttaessa. Kyllä sillä on vaan kultainen luonne, parissa tunnissa se tuntui kutakuinkin kotiutuvan uuteen paikkaan outojen ihmisten, koirien ja pentujen sekaan! Tietenkin Oosaa on jo kova ikävä ja oli vaikeaa joutua jättämään se sinne, mutta tottakai yritetään auttaa kun siihen mahdollisuus on. Noin ison pentueen pulloruokinnassa on aivan valtava työ, kun ne pitää kahden tunnin välein ruokkia. Ja tietenkin oikea maito on aina parempi vaihtoehto kuin pullotavara. Oosalta maidontulo on jo vähentynyt, joten lauantaina pystyi imettämään vain pari pentua kerrallaan, mutta kovasti toivotaan, että maitoa alkaa taas tulla reilusti, nyt kun ruokaa on taas paljon tarjolla. Sunnuntai-iltana näytti siltä, ettei maitoa enää ala tulla ja Oosakin oli ikävöinyt, joten maanantaina oli tarkoitus hakea mamma kotiin työpäivän jälkeen. Aamulla tuli kuitenkin viesti, että Oosalle on alkanut ruoka maistumaan tosissaan, on rentoutunut ja ei enää vingu, joten kokeillaan vielä ainakin tämä päivä. Pennutkin on jo alkanut kiinostamaan, lauantaina  se antoi niiden kyllä imeä, muttei sen enempää osoittanut kiinnostusta tai hoitanut pentuja. Nyt toivotaan, että maitoa alkaa tulla kunnolla, ja Oosa saisi autettua ruokinnassa! Oikeallekkin emälle on jo maitoa alkanut vähän laskeutumaan. :)

Äiskän kanssa

Lempparipaikka löytyi heti, keittiön puusohvan alla on hyvä koisia

Pirpana on selvästi ikävöinyt äiskää, mutta koitetaan nyt pärjätä pari viikkoa tällä tavalla. Heti kun pentukatras alkaa kiinteää ruokaa syömään, pääsee Oosa kotiin, joten hirveän pitkästä ajasta ei kuitenkaan ole kysymys. Ensimmäinen yö uudessa kodissa meni hyvin, kun pentu nukkui Oosan kanssa. Seuraava yö oli melkoista itkeskelyä ja piippaamista, kun penska oli Artun kanssa yläaulassa. Arttu kun vielä suhtautuu tällä hetkellä varsin nuivasti pentuun, kun penska kävi perjantai-iltana puraisemassa Arttua persuuksista (kuulostanee jokseenkin tutulta Oosan pentuajoilta, joka teki saman tempun Artulle)... Kolmanneksi yöksi otin pennun ja Artun nukkumaan omaan makuuhuoneeseen, myöhään yöllä konttasin pitkin huonetta ja yritin saada kaikki sähköjohdot piiloon. Pariin otteeseen heräsin vinkumiseen, mutta kuitenkin rauhallisempi yö oli mitä edellinen. En tiedä vinkuiko pentu ikäväänsä, vai siksi, että sillä oli ollut ulkohätä (pari pissaa löytyi aamulla lattialta). Jospa se tästä.

Ja pisteeksi iin päälle, jouduin vielä lauantai-iltana kuolemanväsyneenä leipomaan seuraavaa päivää varten, sillä sunnuntana vietettiin siskon valmistujaisia. Kyllä muuten tuli uni aika makeasti, sitten kun lopulta nukkumaan pääsi. Penska oli tosi reipas sunnuntaina, ei ollut moksiskaan, vaikka vieraita kävi pitkin päivää. Tomera tyttö! :)

Kolvat ei pysy vauhissa mukana

Panta on ehkä vähän reilun kokoinen vielä. :D 

Ja penskahan on tällä hetkellä riiviö/pirpana/tirriäinen/tiitiäinen, kun oikeaa nimeä sille ei olla vielä keksitty. Ihme otus, kun ei sitä katsoessa tule minkäänlaista ahaa-elämystä, mikä nimi sille oikein sopisi! Kiire nimen keksimisellä alkaisi kuitenkin olla, koska tiitiäinen on alkanut lyhenemään muotoon tii-tii, jota se varmaan kohta tottelee... :D