Heinäkuun näyttelyputken puoliväli

Viime lauantaina oli vuorossa kesän eka näyttely Kokkolassa Tuula Prattin arvosteltavana. Sovittiin kaverin kanssa, että nähdään Limingassa klo 9.30 ja jatketaan siitä yhdellä autolla, mutta kuinkas kävikään...kuukausi vähillä unilla teki tepposensa ja emäntä heräs, kuinkas muutenkaan, klo 9.30 punkan pohjalta ilman minkäänlaista mielikuvaa herätyskellon soinnista. Meinas siinä jäädä muutama sydämenlyönti väliin, kun tajusi paljon kello on! Kiireesti soitto kaverille, että lähtee vaan ajelemaan, ettei me keretä, mutta niin sitä saatiin ylipuhuttua, ei muuta ku vaatteet päälle, koirat autoon ja menoksi - onneksi olin pakannut muut romppeet jo illalla autoon! Ja onneksi oltiin sen verran ilmavasti suunniteltu aikataulu, ettei se pommiin nukkuminen haitannut loppupeleissä yhtään. Perillä oltiin hyvissä ajoin ennen kehien alkua, tavarat sai purkaa ja koirien kanssa harjoitella ihan rauhassa. :)

Pötköt pesin jo torstaina, että turkki kerkeää asettua. Niinhän mä kuvittelin. Artusta lähti ihan käsittämätön määrä karvaa pesussa ja oli vielä yön aikana tiputellut niin paljon, että koko olkkarin lattia oli aivan täynnä karvatuppoja aamulla. Ja pölinä jatkui vielä näyttelyssäkin. Köh! No, onneksi Oosalta ei karvaa juurikaan lähtenyt, vaikka ei se toki olisi haitannutkaan, vaikka olisi puoletkin kaulurista puottanut. :D Eipä se Artun karvanlähtö sitten paljoa tuntunut vaikuttavan lopputulokseen, arvostelussa kun luki että hyvä turkki. :)

Valioluokassa oli kolme urosta, joista Arttu arvosteluvuorossa keskimmäisenä. Tuomarilla oli mukava tapa juoksuttaa koirat yksitellen kehässä, ei yhtäaikaa, kuten normaalisti tehdään. Eipähän tullut paineita siitä, että meneekö itse liian hitaasti tai tuleeko takana oleva koirakko päälle. :) Vaikka päivä oli läkähdyttävän kuuma (+28?), Arttu jaksoi esiintyä suhteellisen reippaasti, etenkin liikkeessä. Pöydälläolokin meni ihan nappiin, ei tietoakaan mistään kammoiluista, JIPII! Yksilöarvostelusta napsahti punaista eli erinomainen, ja kilpaluluokasta vielä pinkkiä eli SA:kin, vautsi! Kuudesta ilmoitetusta uroksesta kolme sai SA:n, ja paras uros luokassa Arttu tulikin sitten kolmanneksi toisen valiouroksen ja junnu-uroksen jälkeen, joka tarkoitti sitä, että Arttu sai näytteluransa ensimmäisen jonkin cacibiin liittyvän härpäkkeen, eli oranssin vara-cacibin! Kylläpäs emäntä oli iloinen, kun oikeen kotiinviemisiä saatiin. :)

Kuva © Ari Lavander

Hymypoeka. :)
Kuva © Ari Lavander

Artun arvostelu kuului näin: "Kaunispäinen uros, hyvä kuonon & kallon suhde, hyvät korvat. Kaunis kaula, hyvä lapa mutta suora olkavarsi. Täyteläinen runko, hyvä eturinta, normaalit takakulmaukset, hyvät liikkeet. Koira voisi olla aavistuksen hoikemmassa ja tiiviimmässä kunnossa. Hyvä turkki."
VAL-ERI2 SA PU3 VARACACIB


Oosaa helle ei lannistanut ollenkaan , valitettavasti, vaan neiti oli ihan yhtä sähköjänis kuin aina ennenkin. Ennen kehää harjoitellessa se vielä malttoi keskittyä jotenkuten, mutta jälleen kehään mennessä ne viimeisetkin keskittymiskyvyn (aivojen?) rippeet valuivat liene korvista pihalle, ja kehässä oli narun nokassa sinne tänne sinkoileva duracell, joka ei kuunnellut ollenkaan. Ou jee. No, jotenkin selvittiin pöydälläolosta, arvosteltavana tönöttäminen teki jo tiukkaa ja liikkeissä energiaa oli jo liian kanssa. Tämän kamalan sirkuksen jälkeen vilahti sininen kortti, eli ihan odotetusti tuli Erittäin Hyvä. Kilpailuluokassa sijoituttiin neljänsiksi.

Kuva © Ari Lavander

Arvostelu kuului seuraavasti: "Hyvät päänlinjat, oikea-asentoiset korvat, miellyttävä ilme. Hieman paksu kaula, hyvä ryhti, hyvä lapa mutta suora lyhyt olkavarsi. Täyteläinen rintakehä, hyvät takakulmaukset. Kokonaisuuteen sopiva luusto. Ylöskiinnittynyt häntä, joka myös kiertyy selän päälle liikkeessä. Voisi olla hieman hoikemmassa & tiiviimmässä kunnossa. Antaa hieman raskaan vaikutelman. Liikkeessä ??? askelpituus." (viimeisestä lauseesta ei saa oikein selkoa) ja tulos siis NUO-EH4. Muuten ihan Oosan näköinen arvostelu, mutta tuolle raskaalle vaikutelmalle on tullut vähän naureskeltua. Oosahan on niiin pikkuinen ja kevyt että. :D Oosa on laihtunut paljon nyt juoksujen jälkeen, mutta kun se nahka vain on vähintäänkin XXL-kokoa koiraan verrattuna, niin ihmekkös tuo jos toivotaan tiiviimpää ulkomuotoa. Sitä minäkin toivon. :D

Kokkolan reissusta muistoksi jäi Artun vara-cacibin lisäksi ah-niin-komiasti palaneet yläselkä ja hartiat. Ja komiat rusketusrannut olkaimista. Ihanaa. Not! Ei muuten tuo palanut selkä ainakaan helpottanut nukkumista, ja olihan se vajaan viikon niin kipeä, että vaatteetkin tuntui painavan liikaa! Kiitos Sannalle kyydistä ja matkaseurasta ja Empulle telttapaikasta. Oli mukava reissu, pommiin nukkumisesta huolimatta! :D

Lauantaina oli sitten vuorossa melkein-kotinäyttely, eli Oulun kansainvälinen ja tuomarina Marja Talvitie. Onneksi matkaa ei ollut paljoa ja kehät alkoivat myöhään, joten startti ei ollut ihan kukonlaulun aikaan. :) Harmaita hiuksia aiheutti ainoastaan päivälle luvattu vesisade (siitä ei taida olla puutetta tänä kesänä?) - kyllähän me melkein kuivana selvittiinkin. Investoin parin vuoden suunnittelun jälkeen lopultakin metallihäkin JA rullapöydän, ja kyllä tuo pöytä on sitten i-ha-na. Olihan se tyyris, mutta kyllä on nyt kamojen raahaaminen näyttelypaikalle helppoa! :) Paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin, joten kerkesin kaikessa rauhassa kampailla pötköt, vaikka Artussa sitä kampaamista ei tällä menolla kyllä kohta ole yhtään... Neiti pikkuprinsessa, joka normaalisti tekee hidasta kuolemaa turkkia selviessä, näyttää sittenkin nauttivan puunattavana olemisesta, vai voiko tätä muullakaan tavalla tulkita? :D

Kuva © Ari Weissenfelt

Pemuja oli suhteellisen paljon ilmoitettu ja tuomarikin suht tiukka, joten mitään odotuksia mistään ei ollut: Oosalle ehkä EH ja jos Arttu esiintyy yhtä hyvin kuin edellisenä vkonloppuna eikä pelkää pöydällä, niin olen tyytyväinen. Uroksia oli ilmoitettu peräti 11, joista valioluokassa oli kaksi. Tuomarilla oli tiukka linja SA:n suhteen, ainoastaan yksi avoimen luokan uros oli sellaisen onnistunut saamaan ennen meidän kehävuoroa. Artun kanssa harjoittelin pikkuisen ennen kehää, ja ukkeli tuntui oleva juuri oikeanlaisessa vireessä, ja sama vire onneksi jatkui kehässäkin: Arttu tönötti reippaana, eikä huomannutkaan muita koiria. Ensin mentiin kiekka ympäri ja sitten oli Artun vuoro mennä pöydälle. Pöydälläolo meni aivan sähellykseksi, Arttu ei mitään muuta nähnytkään kuin nakit, mutta jotenkin ihmeen kaupalla tuomari sai ukkelin tutkittua - no, pöytäkammosta ei edelleenkään näkynyt merkkejä, joten voinee kai olla iloinen? Sitten vähän liikettä ja pöydän edessä tönötystä, ja punaista läpyskää vilautettiin, jee! Hetki odoteltiin, että toinenkin uros arvosteltiin, ja sitten päästiin kilpailuluokkaan. Olinpas ällilällä lyöty, kun tuomari ohjasi Artun ensimmäiseksi ja saatiin vielä toinen päivän uroksille annetuista sertifikaatin arvoisista, vau! Jotenkin sitten päädyin heti perään alkaneeseen PU-kehään, liene joku töninyt meikän sinne? :D No, kehässä oli siis vain kaksi urosta, avoimen luokan uros ja Arttu. Kerran mentiin ympäri ja emännältä meinasi leuka tipahtaa sijoiltaan, kun tuomari ohjasikin Artun ensimmäiseksi! Eli Artun viime vkonlopun vara-cacib kirkastui nyt ihan oikeaksi cacibiksi, vau! Olin niin ällikällä lyöty, että olin jo menossa hakemaan arvostalua, mutta eihän me sitä toki saatu, kun piti jatkaa vielä ROP-kehään...

Valiourokset
Kuva © Hannele Leppänen

Omistaja vampittaa pahasti, mutta on se Arttu näemmä ainakin sekunnin sadasosan ollut paikoillaankin. :D
Kuva © Hannele Leppänen

Olin lupautunut esittämään Artun tytön Iitun nuorten luokassa, joten Oosa pääsi sitten Oosan Nemo-veljen Heidin omistajan esitettäväksi. Minä kun päätin Kokkolan jälkeen, että itse en sitä enää esitä, ainakaan vähään aikaan. :D Iitulainen esiintyi taas hienosti, tuloksena NUO-ERI1 ilman sa:ta. :) Kaksi muuta narttua saivat EH:n ja Oosa sijoittui luokkansa kolmanneksi. Oosa esiintyi ihan kivasti vieraan ihmisen kanssa, joten jospa sen joku muu kykenee jatkossakin esittämään. Tuntuu, että kun sen kanssa menee itse kehään, se keskittymiskyky lopahtaa kokonaan kun siellä narun toisessa päässä on se "mälsä emäntä". Oosan arvostelussa sanotaan näin: "Reippaasti liikkuva, hieman lyhytkaulainen ja lyhyt rintalastainen tyttö. Hyvä pää, kovin pysty olkavarsi, hyvät suorat eturaajat, riittävät takakulmaukset. Liikkeessä hieman liian pystyssä kannettu häntä. Hyvä karva." Eli ihan asiata. :) Ja tulos siis NUO-EH3.

Tähän asti olitiin selvitty kuivana uhkaavan näköisestä taivaasta huolimatta, mutta taivas repesi avonarttujen kehän aikana sen verran pahasti, että kehätkin piti keskeyttää hetkeksi. Onni oli meikän jättimäinen löytösatikka, jonka alle mahtui ihan hyvin neljä ihmistä ja yksi koira. :D Harmi vain että satikka tuli tuossa ukkoskuurossa tiensä päähän, R.I.P. sateenvarjo. Mistähän löytäisi yhtä ison varjon tilalle? :(

Sade laantui pieneksi tihuutteluksi ja narttujen kehät saatiin päätökseen. Kaivelin Artun häkistä ja menin rodun parhaan valintaan toivoen, että oltaisiin VSP - en todellakaan halunnut jäädä sinne sateeseen töröttämään! :D Hetki seisotettiin koiria, sitten edestakaisin liikkeet ja kerran ympäri - ja tuomari (onneksi) kätteli nartun ROPiksi - huh! :D Sitten vaan kiireesti arvostelu mukaan, kamat kasaan ja autoon sateensuojaan. Ja ainiin - muistinhan mä ne palkinnot hakea. Tällä kertaa otin lahjakortit pokaalien tilalle. :)

Paluumatkalla kävin nakkaamassa Oosan Heidin luokse. Heidillä oli illalla edessä startti kohti Ruotsia ja Piteån KV-näyttelyä Nemon kanssa, ja Oosankin oli määrä lähteä mukaan. Sen suurempia odotuksia ei Oosan suhteen ollut, jos ei muuta, niin ainakin sillä olisi kiva ilta ja päivä edessä, kun saisi painia veljensä kanssa. :D Oosa jäi reippaana tyttönä painimaan Nempan ja Camon kanssa Heidin luokse, ja itse lähdin ajelemaan kotia kohti. Oosan veli Nemo oli Ruotsissa hienosti ROP saaden sertin ja cacibin, onnea Heidille! Oosakin sai kuulemma hyvän arvostelun ja tuomari oli muuten tykännyt, mutta kikkurahännän takia ei eriä herunut, eli tuloksena EH. Eipä se mittään; mitään en odottanutkaan, joten mihinkään en ole pettynytkään. :D Oosa saa olla oma iloinen itsensä kikkurahäntineen päivineen - jos se on hännästä kiinni, niin sitten olkoot. :)

Lauantain menikin sitten Artun cacibbia ihmetellessä - ehkä se tässä hiljalleen menee tajuntaan asti. :D

Oulu KV 14.7.2012: VSP & CACIB

"Hyvin liikkuva, hyvin kaunispäinen, erittäin hyvän tyyppinen uros. Hyvä eturinta, suorat eturaajat, hyvä karva. Hieman ylhäällä kannettu häntä."
VAL-ERI VAK1 SA PU1 VSP CACIB


Ensi viikonloppuna sitten viimoinen rutistus, edessä Kemi KV lauantaina ja sunnuntaille vielä Paltamon ryhmis - huh! Sitten onkin todennäköisesti tämän vuoden näyttelyt paketissa. :)