Pötköt pulikoimassa

Keskiviikkona pääsi tämänkin talon pötköt tutustumaan alkuvuodesta avattuun Oulun koirauimalaan - pitäähän sitä moinen paikka käydä testaamassa, kerta semmoinen tuossa melkein naapurissa on! Uimalan pihalle jouduttiin jättämään auto parkkiin niin, että koirat joutui hyppäämään valtavankokoiseen (ja syvään) vesilätäkköön autosta. Arttu pisti tietenkin viimeiseen asti vastaan, mutta Oosa veti kunnon mahaplätsin rapakkoon ja kerkesi pomppia lätäkössä ympäriinsä sen verran, että oli jo puoliksi märkä siinä vaiheessa, kun päästiin uimalaan sisälle. Hetki odoteltiin, että edellinen asiakas lähti pois ja sitten päätettiin uittaa ensin Oosaa. Arttu sai odotella sivummassa sen aikaa, että Oosa kasteltiin suihkussa kokonaan, sille puettiin uittohihna ja pelastusliivit päälle. Neiti oli silminnähden järkyttynyt, että moinen kapistus hänen päälle pistettiin, harmi etten kerennyt ottamaan kuvaa! Muutenkaan uintipuuhista ei tullut kuvia otettua, piti emännällä sen verran kiirettä, ettei kameraa kerennyt laukusta kaivamaan.



Etukäteen ajattelin, että Arttu varmaan polskii alkujärkytyksen (=kastautumisen) jälkeen ihan mielellään, ja Oosa ei vapaaehtoisesti mene veteen. Aika oikeaan osuin. Houkuttelut ei Oosaan tepsineet, vaan se piti loppujen lopuksi kiskoa veteen. Muutaman lenkin neiti kävi molskimassa, ja ihan hyvällä tekniikallahan se ui - jos saa veteen asti. Tai siis ongelmahan taitaa olla se puhdas vesi, kuralätäköissähän se kyllä mielellään melskaa! Tämän Oosan "puhdasvesikammon" olen tässä kevään mittaan jo aikaisemminkin todennut. Lenkin jälkeen kun pötköt vie kylppäriin mahanpesua varten, Arttu the lätäkkökammoinen menee kiltisti seisomaan suihkun alle valmiiksi, mutta Oosaa (joka lenkillä porskuttaa jokaisesta tielle osuvasta rapakosta antaumuksella) saa jahdata pitkin kylppäriä, että siltäkin saa rapatassut pestyä, heh. Eli Oosaa yritettiin jonkun aikaa uittaa, mutta vaihdettiin sitten aika pikaisesti Arttuun, kun neiti ei hommasta näyttänyt innostuvan.

Artulle tehtiin sama operaatio kuin Oosallekkin: suihkuttelu, uittohihna kaulaan ja liivit päälle. Arttukin piti ensin työntää veteen, mutta kastautumisen jälkeen molskutteli ihan mielellään. Tosin herra oli vakaasti sitä mieltä, että altaasta pääsee ylös muualtakin kuin siihen tarkoitukseen tehdyltä rampilta. Ei muuten pääse. Mutta aika äkkiä Arttu hoksasi rampin idean, ja sen jälkeen sai uiskennella pallon perässä. Artun uinti oli tosin melko vaappuvaa liivien kanssa, ja ne nostivat takapuolen turhan korkealle, joten kokeiltiin sitten uittaa ilman liivejä. Uinti olikin heti paremman näköistä, mutta alusta asti vaivannut ongelma käännösten kanssa tuli taas ilmi, eli Arttu tuppaa pyörähtämään kyljelleen/selälleen käännöksissä - tosin tämä oli uittajan mukaan tyyppivika, eli yleinen ongelma corgeilla! :D Yhdesti Arttu pyörähtikin altaan kauimmaisessa päässä selälleen, ja alkoi räpiköimään hullun lailla, mutta onneksi "uittajatäti" kävi pelastamassa ukkelin. Artulla meni selvästikin vähän pasmat sekaisin (tai sitten vettä korviin ja silmiin jne.), ei olisi enää halunnut mennä takaisin veteen. Mutta pienellä rohkaisulla ja takapuoleen tuuppauksella Arttu lähti taas polskimaan, eli ei onneksi jäänyt traumoja. :) Kokeiltiin välillä ottaa Oosakin altaaseen yhtä aikaa, mutta se menikin aika sähläykseksi, tai oikeastaan rampille tuli ruuhkaa, kun Oosa ei suostunut rampilta menemään veteen ja Artun piti päästä käymään kuivilla uintireissujen välissä. Arttu alkoi selvästi väsymään, joten se sai mennä hetkeksi huilaamaan ja yritettiin vielä saada Oosa innostumaan, mutta laihoin tuloksin. Neiti on ilmeisesti päättänyt, että hän ei ui, ainakaan puhtaassa vedessä! Uintiaikaa oli vielä jonkin verran jäljellä, joten Arttu sai sitten polskutella loppuajan yksikseen. Jännä uusi kokemus tosin alkoi vaatia verojaan, Arttu alkoi väsymään, vaikka ei sitä itselleen olisi halunnutkaan myöntää: pallon perässä oli uitava, vaikka takapuoli alkoi vääjäämättä valua kohti altaan pohjaa. Tai uitava muuten vaan, vaikka pönttö emäntä ei palloa olisikaan tajunnut enää heittää, eli Artusta kuoriutui oikea vesipeto, joka ei olisi malttanut lopettaa uimista ollenkaan! :)

Uintivuoron jälkeen pötköt pääsi pesu- ja kuivaushuoneeseen, jossa huuhdeltiin altaan vedet pois. Pesin samalla suihkuttelulla shampoolla pötköjen massunaluset, jotka tuppaa näillä keleillä pinttymään mustaksi kurasta. Sen verran onnettomalla paineella suihkusta tuli vettä, että en koko koiraa siellä jaksaisi alkaa pesemään. Seuraavaksi oli edessä kuivaus. Uimalalla olikin oikea superkuivain, emäntä tykkäsi, mutta pötköt ei oikein arvostaneet kovaäänistä pöhisijää. Jo vain olisipa kätevä kapistus itsellekkin, koirat kuiviksi viidessä minuutissa! Tätä nykyä olen antanut niiden kuivua omia aikojaan pesun jälkeen, en ole jaksanut alkaa hiustenkuivaajalla kuivaamaan, mutta olisihan se luksusta saada pötköt kuiviksi heti pesun jälkeen, etteivät kastele joka paikkaa kostealla turkilla. Näyttihän ne melko pulloharjoilta tuon kuivurin jäliltä, mutta turkki asettui parissa tunnissa normaaliksi, eli ei tarvitsisi pelätä pulloharjalookkiakaan. :) Ei vaan taitaisi naapurit kauheasti tykätä, jos löisin tuommoisen päälle meidän kämpässä, kerrotalossa kun satutaan asumaan...no ehkä joskus hommaan tuommoisen, kun asumismuoto on eri!

Puoli tuntia onkin yllättävän pitkä aika uintihommissa, vaikka aikaa varatessa tuntui, että riittääköhän se mihinkään. Oosaa tuskin kannattaa enää jatkossa uimalaan hilata, kun se ei touhusta innostunut. Jos sitä yhtään tunnen, niin ei se siitä jatkossakaan innostu yhtään tuon enempää, menee vain rahat hukkaan. Arttua uimalassa voisi sillon tällön käyttääkkin, tosin se puolen tunnin yksityisuinti on ehkä turhan pitkä aika ukkelille, ainakin ensi alkuun. Jospa joku koirakaveri innostuisi lähtemään kimppauinnille Artun kanssa. :)

Uiminen pistää väsyttämään!

Uinti sai ainakin irtokarvat liikkeelle, melkoinen pölinä kävi pari päivää tuon jälkeen. Vaikka tuskin tässä vielä varsinaisesta karvanlähdöstä voi puhua, saas nähdä. Arttuhan ei ole karvojaan vaihtanut hmm...pitkään aikaan. Viime kesänä se ei ainakaan tiputtanut kunnolla karvaa, joten oishan tuota Artullakin jo aika vaihtaa takkia. Tosin olisihan se voinut aloittaa tuon karvan tiputtamisen vähän aikaisemmin, jotta olisi ensi kuussa sitten karvoissaan, kun on kevään eka näyttely! Oosa varmaan kerkeää karvat taas puottaa ennen kehään menoa, mikäli on tämän vuoden näyttelyihin uskomista: takki alkoi vaihtumaan juuri ennen Kajaanin näyttelyä --> neiti oli melko karvattomassa kunnossa kehässä. Turkki kasvoi takaisin, ihan vaan jotta se kerkesi alkaa puottamaan sitä uudestaan ennen Tornion näyttelyä. Nyt takki on taas kasvanut takaisin, joten hyvinhän se kerkeää puottaa karvat ennen toukokuun näyttelyä...

Tänään käytiin pitkästä aikaa satamassa lenkillä, ihmettelemässä kevään tuloa. Ilmeisesti se kevät sieltä on oikeasti tulossa, kun joesta on jäät lähteneet ja laskin puolensataa joutsenta ja muutaman muun vesitirpan. Ja ensimmäisen kurkiparin bongasin viime viikonloppuna. Kelit on taas ollut vähän kurjat, mutta josko se talven selkä alkaisi nyt lopultakin taittumaan, ja kinokset katoaisi. Ne kun ei ole enää edes oikeita lumikinoksia vaan vetistä sohjoa, josta pötkötkään ei liiemmin välitä!

Kennelyskä jyllää vissiin vieläkin Oulun seudulla, joten puistoilut on kuitenkin jätetty väliin edelleen, varmuuden vuoksi. Tosin tunnollinen emäntähän sairastaa itse flunssan, jotta koirien ei sitä tarvitse potea. Tai ainakin minä tein niin. En ole varmaan yli vuoteen ollut kipeänä, ja jos on flunssainen olo alkanut tulla, niin se on mennyt ohi tahdonvoimalla (sekä muutamalla buranalla ja sohvalevolla), mutta tämä köhä iski niin puun takaa, etten osannut yhtään varautua. Olo oli kuin rekan alle jääneellä, ja nosti ihan kuumeenkin, vaikka yleensä ei kuume nousekkaan. Suurinpiirtein viikko meni enemmän vähemmän sohvan- ja sängynpohjalla tautia potiessa, ja kyllä vain minulla on ihanat koirat, ei ne hyppinyt seinille, vaikka eivät kummoisille lenkeille viikkoon päässeetkään. :) Flunssan ja kurjan kelin takia ei kameran takana ole tullut juuri heiluttua, joten lopuksi vielä muutama vanha kuva. Satuttiin lenkille juuri aurongonlaskun aikaan, ja kylläpäs sai hienoja kuvia otettua!

Neiti Karvakauluri

Tähtipölyä

Et pysty piiloutumaan noiden korvien kanssa!

Joku linssilude tuolla takana...