Tornion ryhmis - nähty ja koettu!

Ja hengissä selvitty sekoilevasta navigaattorista huolimatta. Kokemista siinä olikin kerrakseen, nimittäin melkosen huonosti se näyttely oli järjestetty! Parkkiinohjaus hoidettiin vähän sinne päin, se pikkuruinen halli oli ahnehdittu ehkä "pikkasen" liian täyteen koiria, lisäksi kehäsihteerit eivät oikein osanneet hommia: laatuarvosteluja ei osattu näyttää ja arvost. oli al.-arv. lyh. (arvostelut oli ala-arvoisesti lyhennelty) - niitä saisi tovin jos toisenkin tavailla, jos arvosteluja ei olisi itse sattunut kuulemaan tuomarin niitä lausuessa. Vaikka järjestelyt olikin vähän sinne päin, tuloksissa ei sen sijaan ole valittamisen aihetta! :)

Koko reissuun lähdin oikeastaan siksi, että pääsen Artun kanssa harjoittelemaan pöydälläoloa. Harjoituksissa ja mätsäreissä se menee kyllä tosi hienosti, mutta ootas kun viralliseen kehään mennään, niin johan alkaa pakittelu - todennäköisesti se Artun pakittelu on suorassa suhteessa hihnan toisen pään jännitykseen. Edelliset näytisharkat meni pöydälläolon suhteen niin hienosti, että varovaisen toiveikkaana lähdin sitten Artun kanssa kehään. Kehässä oli kaksi valioluokan urosta, ja me oltiin ensin arvosteluvuorossa: voisiko sanoa onneksi, en kerennyt Arttua jännittää ylikierroksille, koska "päästiin" pöydälle miltei heti kehääntulon jälkeen. Sanoinkin taas tuomarille, että tällä on ollut pöytäkammoa, että yritän harjoittaa koiraa (ja olla itse stressaamatta suoritusta pilalle). Tuomari käsittelikin koiria tosi nätisti, Artullekkin jutteli ensin mukavia ja silitteli, ja Arttu rentoutuikin selvästi, kun ei suoraan "käyty käsiksi". Hampaiden katsominen meni hyvin, josta olin tosi iloinen, nimittäin viime harkoissa Arttu ei takaosan tutkimista juurikaan väistellyt, mutta hampaiden katsominen jännitti selvästi. Takaosan tutkimiseen Arttu ei juurikaan reagoinut, joten omakin jännitys laukesi suurimmaksi osaksi ja liikkeet päästiin näyttämään hyvillä mielin. Taisinpa olla itse niin innoissani, että juoksutin Arttua turhankin kovaa, koska tuomari sanoi että "älä ota tuosta seefferikehästä mallia" ja pyysi menemään toisen kierroksen hitaammin. :D Sitten näytettiin vielä edestakaisinliikkeet, jotka meni hienosti - ja ERIhän sieltä tuli, jee! Hetkeksi siirryttiin sivummalle odottamaan, kunnes toinenkin uros oli arvosteltu. Kumpikin sai ERIn, seuraavaksi sitten juostiin vielä yksi kierros ympäri, ja yllätyksekseni tuomari ohjasi Artun ensimmäiseksi ja saatiinpa vielä luokan ainoa SA, vautsi! Koskapa menolippu paras uros-kehään aukesi, jatkettiin sinne suoraan. Tuomarilla ei SA:ta turhaan jaellut, joten PU-kehässä olikin vain kaksi urosta; Oosan Nemo-veli junnuluokasta ja Arttu. Hetki seisotettiin koiria ja sitten mentiin kierros ympäri. Tuomari ohjasi Nemon ensimmäiseksi, joka saikin ensimmäisen sertinsä, onnea Heidille ja Nemolle vielä kerran! Artun päivän saldoon olin oikein tyytyväinen jo pelkän hienosti menneen pöydälläolon jälkeen, joten PU2-sijoitus oli oikein piste iin päälle. Olen supertyytyväinen oikeastaan Artun koko esiintymiseen; se oli sopivan innoissaan koko kehässäolon ajan, pöydälläolo meni hienosti eikä se vilkaissutkaan muita uroksia, enempää en olisi voinut toivakaan! :)

Artun tulos kokonaisuudessaan on siis VAL-ERI VAK1 SA PU2 ja arvostelu näytti tältä: OK.- MITTAS. SOP. LUUSTO, OIK. MUOT. PÄÄ. KESKIRUSK SILMÄT. H. KORVAT, TÄYT. ETURINTA OIK. YLÄLINJA LYHYT OLKAVARSI OIK. MALL. RINTAK. H. TAKA KULM. OIK. ASK. PIT. AAV. LEV. ED. Vaikealukuistako? Kyllä! Eli tässä suomennettu versio: Ok mittasuhteet, sopiva luusto. Oikean muotoinen pää, keskiruskeat silmät, hyvät korvat. Täyteläinen eturinta, oikea ylälinja. Lyhyt olkavarsi, oikean mallinen rintakehä, hyvät takakulmaukset. Oikea askelpituus. Aavistuksen leveä edestä. Ala-arvoisesti lyhennelty arvostelu ei vielä riittänyt, vaan Artun nimi oli muuttunut arvostelulapussa Tunturipurosta Turhapuroksi! En enää oikein tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun ensin saat arvostelun tavattua läpi ja sitten vielä huomaat, että koiran nimikin on päin prinkkalaa... :D

Kun PU-kehä loppui, olivat muut juniorinartut jo kehässä valmiina, eli sain mennä juoksujalkaa vaihtamaan koiraa. Tietenkään en sitten kerennyt harjoitella Oosan kanssa yhtään ennen kehään menoa, joka olisi todellakin tullut tarpeeseen: neidin esitys veti jo vertoja Haukiputaan ja Kokkolan katastrofeille! Ensin mukamasten seisotettiin hetki, joka meni omalta osalta numerolapun vaihtamiseen. Sitten suorilta kierros ympäri, joka oli hienosti hyppypomppulaukkavoltti-meinikiä. Sitten hetken huilitauko ennen omaa arvosteluvuoroa, yritin Oosaa saada vähän rauhoittumaan, mutta eipä se oikein onnistunut. Vähän harjoiteltiin seisomista, joka meni ihan suht hyvin, muutaman sekunnin pätkissä...ja ne korvat, vaikka Oosa olikin skarppina, ne kuulottimet ei vaan millään nouse sinne normaalille skarppitasolle, vaan roikkuivat taas pään sivulla. Voi juma! :D No, kohta olikin sitten Oosan vuoro mennä pöydälle, joka oli hyvin levotonta steppailua koko ajan, mutta tuomari sai kuitenkin tutkittua. Siinä kopeloidessa tuomari alkoi löllyttelemään Oosaa, ja totesi, että tämä taitaa tykätä ruoasta, heh! :D No, seuraavaksi sitten kierros ympäri (hyppimistäpomppimista) ja edestakaisinliikkeet (hyppypomppulaukka), mutta ilmeisesti tuomari sai kuitenkin liikkeet suurinpiirtein katsottua. EH saatiin (en muista sanottiinko tämä meille vai näyttikö kehis jopa lappua) ja sitten vielä "kunniakierros" ( = pommpurottaesitys jatkuu kera hirveän kiskomisen) ympäri kilpailukehässä, ja tultiin jälleen toiseksi Artun tytön Iitun jälkeen (joka sai kolmesta junnuluokan nartusta ainoan ERIn) - ei pöllömpi tulos lainkaan löllerön ja karvattoman ADHD-pomppurotan kanssa. :D Kuten sanottua, tuomarilla oli tiukka linja eikä enempäänsä SA:ta jakanut, ja nartuista sertifikaatin arvoiseksi tuomari katsoi ainoastaan Iitun äiskän Lotan, joka oli hienosti VSP, onnea Mirkalle! :)

Oosan päivän saldona siis JUN-EH JUK2 ja arvostelu kuuluu "suomennettuna" näin: Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto. Hyvä kuono-osa, melko pyöreä kallo. Kovin leveäasentoiset, hieman pehmeät korvat. Eturinta voisi olla voimakkaampi. Melko lyhyt olkavarsi. Hieman lyhyt, oikea linjainen rintakehä. Saisi olla tiiviimmässä kunnossa. Riittävät takakulmaukset. Tiukasti selälle kiertyvä häntä. Oikea askelpituus. Eli aikalailla oikeat asiat sieltä löytyi, niin positiiviset kuin negatiivisetkin. Tuomari voivotteli vauvamaisuutta, eikä suotta, eipä tuo vielä mikään aikuinen olekkaan, eikä toki tarvitsekkaan vielä olla, mutta josko se siitä vielä vähän kehittyisi. ;) Löysyydestä tuli sanomista ihan odotetusti. Oosa menikin muutaman sata grammaa vähän liian pyöräksi silloin, kun aloitti syömisen, mutta en ole sitä varsinaiselle laihdutuskuurille vielä pistänyt, koska luulen, että sillä on jo hieman kertynyt nestettä kroppaan kohtapuoliin alkavien juoksujen takia. Katsotaan sitten juoksujen jälkeen, miltä tilanne näyttää, tarvitseeko laihduttaa vai ei. Voi toki olla, että mahdollinen ylimäärä kerkeää tässä välissä jo karista ja paino asettua, kun ruoka-annosta on toki pienennetty jo aikaa sitten. :) Joka tapauksessa syöminen on tehnyt Oosalle hyvää, paremman näköinen se nyt on mitä kesällä luuviuluna - ja kun tuo takki vaan on pari numeroa liika iso, niin se löysyys ei katoa mihinkään, vaikka miten luurangoksi sen laihduttaisin. :)

Onnistuneen näyttelyn jälkeen lähdettiin kotimatkalle hyvillä mielin, tällä kertaa katsottiin parhaaksi tukkia niitä näitä pölisevän navigaattorin turpavärkki. :D Paluumatkalla pysähdyttiin Kuivaniemessä kakkukahvella ja pötköt pääsi riekkasemaan Siirin ja Sissin kanssa vapaaksi. Kumpanenkin näytti siltä, että teki terää päästä juoksemaan vapaaksi päivän kopassa kyyhöttämisen jälkeen. :)

Kaksjalakasten kakku

Siirin käkkärikäännös

"Kyllähän siellä näyttelyssä oli ihan kivaa, mutta tämä on kivempaa!"

"Et kai nää ihan tosissas tuota kuvaa, kun MINÄKIN olen tässä?!"

Turhapuron korvat & Äly ja Väläys...voiko toisin päin?

Hiiiop!

"Siis onko teillä muka jotain vaikeuksia liikkua tässä hangessa?"

"Tuolla oli orava. Ihan varmasti!"

"Nyt me muuten mennään sisälle, asiasta ei keskustella."

Emäntäkin sai vihdoin viimein ihan oikian työpaikan, ja kaupan päällisiksi jokusen päivän vapaata ennen töiden alkua! Sehän tietää sitä, että kesällä pääsee hieman useampaan näyttelyyn osallistumaan mitä on luullut, ja ehkäpä myös mm. jäljestyskurssia olisi tiedossa, jee! Vapaapäivistä on yritetty nautiskella parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka aikaisia herätyksiä onkin tiedossa - damn! Onneksi eilen ja tänään on ollut upeat kelit ja onkin käyty jäällä lenkkeilemässä koirien kanssa, aamusella otin ihan eväät mukaan ja käytiin vajaa kolme tuntia tarpomassa metsässä ja jäällä. Ah! :)

Pötköt esittelee taas fiksuinta puoltaan...

Maailman parhaimmat pötköt, minusta!