Muisteloja vuoden takaa

Tarkalleen vuosi takaperin tähän aikaan elettiin jännittäviä hetkiä: nimittäin joulu koitti meidän talouteen viikkoa aikaisemmin, kun lauma kasvoi yhdellä terävähampaisella, loputtoman energisellä riiviöllä - eli Oosa haettiin vihdoin ja viimein kotiin. :)

"Hieman olen vuodessa muuttunut"

Tomera tyttö ei paljoa maisemanvaihdosta hätkähtänyt, vaan uusi asunto tutkittiin reippaasti perässä roikkuvasta ja kuolaavasta hirvistyksestä (eli Artusta) piittaamatta ja sen jälkeen leikittiin lunkisti pallolla. Ensimmäinen yö meni ilman itkuja, kuten seuraavatkin. Ja Arttua pompoteltiin suhteellisen sujuvasti ensimmäisestä illasta lähtien. Mutta helpolla ei Oosan pentuaikana päästy, sen verran villikko tuo neiti oli. ;) Puhumattakaan siitä loputtomasta kädenväännöstä syömisen kanssa, voihan huokaus! No, mikään luuviulu se ei ikinä ole ollut, joten ilmeisesti neiti on tarpeekseen syönyt, vaikka ne melkoisia hiiriannoksia onkin ollut.

"Minun peitto!"

Peiliä ihmeteltiin heti ensimmäisenä. "Kuka tuo on?!"

Neitinakki 7 vkoa, ensimmäinen poseerauskuva ensimmäisenä iltana

Arttu tosiaan kulki ensimmäisen illan sydämenkuvat silmissä Oosan perässä, ensimmäisen yön nukkui metrin säteellä pikkuisesta, mutta seuraavana päivänä alkoi selvästi mietityttämään, että noinkohan tuo tuli jäädäkseen, ja mustasukkaisuus heräsi: Oosa ei olisi saanut koskea leluihin ollenkaan ja ruokailu suoritettiin eristettynä, koska muuten Arttu hotki pennunkin sapuskat omien ruokien perään. Ja Oosaa ei tietenkään olisi saanut huomioida ollenkaan. Ja peti, jonka ostin Artulle kun se oli pieni (ja jota Arttu ei ole käyttänyt kertaakaan), alkoi suunnattomasti kiinnostamaan sen jälkeen, kun Oosa alkoi siinä nukkumaan. Mutta onneksi tätä mustasukkaisuutta kesti noin viikon, jonka jälkeen Arttu alistui kohtaloonsa pikkuprinsessan kaverina (alamaisena). :)

"Siis voisko tuon palauttaa jo?"

Trinsessa ja trinsessan peti

"No ei tuo rääpäle nyt ehkä ihan niin kamala ole..."

Ehkä maailman suloisin hyllynkoriste?

Oosan tullessa oli ne mielettömät -30 asteen pakkaset, ja hirvitti sitä pikkupikku rääpälettä (1,9 kg) käyttää edes minuutin pissatuksella pihalla tuolla kelillä, mutta ne pakkaset ei missään vaiheessa näyttäneet Oosaa hidastavan. Melkein päinvastoin, nimittäin kun ohkainen pentuturkki vähän paksuuntui seuraavien viikkojen aikana, neitiä ei meinannut saada pihalta takaisin sisälle ollenkaan! Ja mittari näytti sitkeästi yli kahdenkympin pakkasia, melkoinen pirpana.

Oosa 8 vkoa, pakkasta n. -30. "Ei palele yhtään!"

Toinen korva alkoi osoittamaan nousemisen merkkejä yhdeksännen viikon kieppeillä. Melkoiset höröttimet sieltä sitten lopulta paljastuikin, ja koko pötkö muuttui kertaheitolla aika koomisen näköiseksi!

"Mitäs siinä nauratte?"

"Miten niin nämä höröttimet on koomisen näköiset?"

Suuremmilta tuhoilta vältyttiin pentuaikana, kiitos koirien oman huoneen, josta on kaikki ei-toivottu järsittävä otettu pois. Pötköt viettivät siellä yksinoloaikansa, joten ainoat järsimisvahingot sattuivat sitten emännän valvovan silmän alla, joten niistä en voi syyttää kuin itseäni. ;) Ainoa isompi tuho sattui, kun Oosa oli jo hieman vanhempi, nimittäin joku kävi tekemässä jättimäisen pissan sohvalle. Tokihan se olisi Arttukin voinut olla, mutta epäilen silti Oosaa syylliseksi - tai sitten Oosa kävi ensin pissalla, ja Arttu fiksuna poikana kävi merkkaamassa päälle! Niin tai näin, sohva oli pakko vaihtaa, koska pissa kerkesi imeytyä syvälle sohvan sisuksiin (kyseessä oli vielä parikymmentä vuotta vanha sohva, jossa ei ollut erillisiä istuintyynyjä, jotka olisi voinut pestä). Joten ainoa vaihtoehto oli alkaa katselemaan uutta sohvaa - onnekseni tein huippulöydön tori.fi-sivustolta, josta löysin kaksi erittäin hyväkuntoista, uudenveroista sohvaa 300 eurolla! Myyjänä oli vielä luokkakaveri ala-asteen ajoilta, sattumaa kerrassaan. :) Näin jälkikäteen ajateltuna, ehkä tuolla sohvapissaepisodillakin oli tarkoituksensa: olin haaveillut uusista sohvista n. seitsemän vuotta, ja ilman Oosan väärään paikkaan tehtyä pissaa en olisi varmasti löytänyt uusia, mieleisiä sohvia noin edullisesti! :)

Tokihan Oosa on vieläkin suloinen, vaan oli se pentuna niin turkasen söpö, että voisiko joku muuttaa sen vielä päiväksi tuommoiseksi vadelmatassuiseksi pikku pirpanaksi?