Corgitreffejä

Kylläpäs on kiirettä pitänyt viime viikon, kun en blogiakaan kerennyt päivittelemään. Oosa on taas oikein urakalla käynyt puistossa treffaamassa muita corgiloita. Maanantaina tuli vähän extempore päätös järkätä treffit, mutta saatiin kuitenkin porukkaa koolle lyhyelläkin varotusajalla. Maanantaina treffeillä oli Oosan lisäksi Nuka ja Nemo -veljet sekä Artun tyttö Iitu. Keli ei ollut oikein suotuisa (märkää, märkää, märkää, vettä sataa tihkutti, märkää, lisää märkää jne.), mutta saatiinpa olla corgikokoonpanolla ihan rauhassa puistossa kelin "ansiosta", eikä keli pikkukookkeja paljoa näyttänyt hidastavan :)

Treffit vaan päättyi pieneen äksidenttiin, kun huomattiin että Oosa ei enää suostunut astumaan toiselle takajalalle juuri ollenkaan. Kopeloin jalan läpi, mutta neiti ei kuitenkaan aristellut mistään kohti. Lähdettiin sitten kävelemään kotiin, mutta Oosa kinkkasi melkein kolmella jalalla, joten kannoin sitten loppumatkan. Loppuillan neiti oli vaisun ja kipeän oloinen ja lähinnä nukkui. Aamulla olemus oli taas iloinen ja pirteä, ja jalkakin oli jo kutakuinkin normaali, aavistuksen verran enää varoi, joten en sitten soittanut lekurille aikaa. Tiistai otettiinkin ihan rauhallisesti, eikä Oosa käynyt pissalenkkejä pitemmällä kävelemässä. Iltasella temusi menemään jo normaaliin tapaansa eikä jalka hidastanut yhtään menoa, joten ilmeisesti jalka oli vaan jotenkin pikkuisen venähtänyt puistossa telmiessä.

Oosa ja Nemo: pusu siskolle!

Nukan ilmahyökkäys Oosan kimppuun

Iitu, Nuka ja Oosa

Kun jalka oli keskiviikkonakin ihan normaali, uskaltauduin sitten menemään illalla Oosan kanssa viikon toisille puistotreffeille, jotka oli samalla kokoonpanolla kuin maanantaina. Kelikin oli ihan samanlainen (märkä, märkä, märkä, vettä sataa tihuttaa, märkä jne), joten saatiin taas olla ihan keskenään puistossa :) Oosassa oli ihan kiitettävästi virtaa, kun se oli edellisen päivän ollut sisällä, joten teki ihan hyvää päästä riekkumaan corgikavereitten kanssa. Jalkakaan ei ärtynyt tuosta riekkumisesta, joten voinee olettaa että se parani tuolla päivän lepokuurilla.

Pötkökokous (Nemo, Nuka, Oosa ja Iitu)

Nemo ja Oosa

Oosa ja Nemo

Oosa The Nirppanokka sai "tahtonsa" läpi ja kävin ostamassa sille erimerkkistä sapuskaa. Vanha merkki ei mennyt alas enää missään muodossa eikä millään höystettynä, kyllästyin tappelemaan neitin kanssa siitä että syökö se vai ei, joten luovutin. Tietenkin olis voinut pitää sitä viikkokausia nälässä ja olla antamatta muuta kun kuivaa nappulaa, mutta ei se välttämättä sillonkaan ois syönyt. Ja kun se nyt muutenkin on pienempi mitä sisaruksensa, niin olis tärkeetä saada se syömään kunnolla, että kasvaisi. Tämä uus merkki maistuu ainakin vähän paremmin ja menee ilman höysteitäkin, joten eiköhän me tässä pysytä siihen asti, että tulee aika vaihtaa aikuisten ruokaan. Vähän on läjät isontuneet ja muuttuneet ihan järkyn hajusiksi nyt ruoan vaihdon myötä, mutta ei auta ku sopeutua näihin kakan kerääjän kannalta vähän epämiellyttäviin muutoksiin :D Muuten neitin maha on pysynyt hyvänä ja pääasia että se nyt lopultakin syö kutakuinkin kunnolla! Kunhan aikuisruokaan vaihdetaan, niin sitten palataan vanhaan merkkiin, joka on hyväksi todettu Artun kanssa. Ja onhan se helpompaa sitten jatkossa, kun ei tartte ostaa ku yks säkki ruokaa ja se sopii kummallekkin :)

Niin, ja ne viikonlopun mätsärit vedettiin läpi hammasta purren vähän koleassa kelissä. Kehät oli vieläpä sijoitettu niin, että puolet kehästä oli sohjoista lunta ja puolet märkää ja lätäkköistä asfalltia, tosi fiksua! Kuten aikaisemmin muistaakseni kirjoitin, olin henkisesti varautunut siihen että Oosa räksyttää muille koirille sen kolme tuntia putkeen ilman että siihen saa minkäänlaista kontaktia. Neiti kuitenkin yllätti positiivisesti ja rauhoittui jo noin vartin jälkeen! :) Muutamat harjoitusympyrät ja seisomiset käytiin vetäsemässä ennen varsinaista kehää, ja meni oikein hienosti. Kehässäkin Oosa malttoi keskittyä ihan täysillä, eikä välittänyt lätäköistäkään yhtään. Pöydällä seisoi hienosti ja antoi hampaat katsoa hyvin. Oosa sai sinisen nauhan, koska "sillä on löysät liikkeet". Jaa, ihanko totta että tuommosella 5 kk ikäisellä pennulla ei oo vielä aikuisen koiran valmiit liikkeet, vaan on vähän löysyyttä?! Esiintymistä tuomari ei kommentoinut sanallakaan, vaikka omasta mielestä Oosa esiintyi tosi reippaasti. Luulin että sitä esiintymistä sinne mätsäriin nimenomaan mennään harjoittelemaan, eikä hakemaan rotua tuntemattoman ihmisen arviota koiran rakenteesta tai liikkeistä? Jatkokehässä ei tullut sijoitusta, siellä me ei kyllä edes mahduttu porhaltamaan semmoista vauhtia, että Oosa olisi ollut parhaimmillaan.Vähän jäi tympeä mieli tuosta tuomarista, mutta pääasia että Oosa malttoi esiintyä hienosti eikä hökeltänyt menemään koko aikaa! Seuraavaan mätsäriin sitten paremmalla mielellä :)

Mätsärissä oli myös Oosan sisko Maya, ja ajateltiin ensin ilmoittaa ne pariluokkaankin (kaksi samanrotuista yhden esittäjän kanssa). Pienen testiajon jälkeen kuitenkin jätettiin väliin, kun neidit on vähän liian "minäminäminä"-tyyppejä jotta ne olis esiintyneet nätisti vierekkäin. Vaikka meni se silti paremmin mitä ajattelin, olis voinut luulla että pistävät tuttuun tapaansa heti painiksi :D

Arttu puolestaan järjesti jymy-yllätyksen, negatiivisessa mielessä. Se oli tietty alusta asti kuin perunasäkki, jota sai hinata perässä, koska kehä oli märkä, mutta esiintyi olosuhteisiin nähden kuitenkin ihan hyvin. Siis siihen asti, että tuli pöydällä seisomisen vuoro. Artulla tippu häntä jalkojen väliin heti kun nostin sen pöydälle ja se oli aivan peloissaan. Hampaita kattoessa nojautui ihan minuun kiinni ja yritti pakittaa pöydältä alas. Seuraavaksi se sitten hyppäsi sieltä pois, kun tuomari kokeili killuttimet! Nostin sen vielä takaisin pöydälle, ja syötin paljon namia samalla kun tuomari silitteli sitä, että jäisi edes vähän postiivisempi mielikuva hommasta. Loppuesiintymisen ajan sitten mulkoili pöydän suuntaan epäilevän näköisenä (ja btw, Arttu sai punaisen nauhan, vaikka se ei kyllä tuon pöytäesityksen jälkeen omasta mielestä sitä olis ansainnutkaan!). Eli Artulle on tullut ilmeisesti tyhjästä (?) melko paha pöytäkammo :( Kotona olen tuon jälkeen kokeillut killuttimia itse, samoin poikakaveri ja sisko, mutta ei välitä yhtään. Samoiten kotosalla seisoo pöydällä yhtä hyvin kuin ennenkin, ei jälkeäkään mistään pöytäkammosta. Eli tuo Artun kammo liittyy selvästi siihen näyttelytilanteeseen (muita koiria, ensin seistään ja juostaan ja sitten joutuu pöydälle), mikä tarkoittaa sitä että kammoa on entistä vaikeampi alkaa treenaamaan pois...huoh. Harmittaa kovasti, tänä kesänä kun olis ollut monta näyttelyä mihin olisin Artunkin halunnut ilmoittaa! Onneksi meillä alkaa kohta nuo corgiseuran omat näyttelyharkat, niin pääsee siellä aloittamaan tuon pöytätreenin ihan alkutekijöistä, mätsäriinkään sen kanssa ei vähään aikaan parane mennä, ettei tuo kammo vaan pahene. Toivottavasti saatais tuo pöytäkäytös Oulun näyttelyyn mennessä suht kuntoon!