3 x korkki: Prinsessan prinsessat ja prinssi

Oosa on aika tarkka tyttö, sillä pentuset syntyivät torstaina 11.4., eli vain päivää "laskettua aikaa" aikaisemmin!

Mamma ja parin tunnin ikäiset pikkuiset
Kuva © Teija Haaga

Keskiviikkoiltana alkoi emännällä olla semmoinen kutina, että Oosalla mahtaa olla jotain meneillään. Ilta menikin sitten puhelinta vilkuillessa. Aamulla töihin ajaessa tuli Teijalta viesti, että viime yö mennyt Oosalla läähätellessä, tänään varmaan jotain tapahtuu. Naisen vaisto vai mikä lie. ;) Päivän siinä yritti sitten töitä malttaa kaikelta jännitykseltä tehdä, jotta päivän jännittämisen jälkeen pääsee kotiin vastaanottamaan puhelun, että "kolme narttua ja yksi uros" - tosin olin niin jännittämisestä sekaisin, että kuulin ensin kolme narttua ja kaksi urosta, ja ihmettelin vain että siellä mahassako oli peräti viisi pentua...ei, kun neljä. :D Olin koko ajan ajatellut, että uroksia on varmaan enemmän kuin narttuja, mutta toisin kävi. Ja kaikki vielä punaisia, oijoi! Masuasukkeja oli sitten tuplasti enemmän mitä ultrassa näkyi. :)

Kunnon supistuksista ja työnnöistä huolimatta mitää ei alkanut näkymään, joten lopulta Oosan oli lähdettävä leikkaukseen. Illan ajan olikin vähän ristiriitaiset tunteet, toisaalta oli iloinen pennuista, mutta toisaalta mietti miten Oosa jaksaa leikkauksen jälkeen, ettei tule mitään komplikaatioita tms. Mammakoira oli illan melko pöllyssä (kuten ylläolevasta kuvasta huomaa, Oosa näyttää siltä, ettei se tiedä kuka se on, missä se on, saatikka mitä nuo tisseissä roikkuvat rääpäleet on). Seuraavana päivänä Oosa oli kuitenkin jo oma itsensä ja hoiti pentuja touhukkaana. :)

Kävin sunnuntaina katsomassa ensimmäisen kerran pikku perhettä, kun pennut olivat 4 vrk vanhoja. Oosa ottaa äiskän roolin niin tosissaan, ettei sitä meinaa saada pakollakaan pissalle, joten tutusta ihmisestä innostunut (=pentulaatikosta poistumaan suostunut) Oosa pääsi ensimmäisenä käymään minun kanssa pihalla. Tosin eihän se siellä malttanut kuin pari minuuttia pyörähtää, kunnes piti itkun kanssa päästä takaisin vauvojen luokse. Vaikka Oosa rauhoittuikin tiineyden aikana kovasti, mietin silti etukäteen, miten tohottava hömelö mahtaa äiskän rooliin sopeutua. Oosa on kuulemma suorastaan ylitunnollinen mamma: hoitaa vauvoja hyvin ja uskaltaa tuskin pistää makuulleen pentujen lähellä, ettei vain vahingossakaan litistä niitä. Pentujen nostelu ja siirtely huolettaa kovasti äippäkoiraa, että mihin sen silmäteriä ollaan viemässä. Kuulemma yksi pikkuisista oli yöllä möngertänyt pois pentulaatikosta ja Oosa-raukka oli ollut saada slaagin, kun yksi vauvoista "puuttui" hetken aikaa. Eli mitä ilmeisimmin tohottavasta hömelöstä on kuoriutunut esimerkillinen mamma. :) Oosalle maistuu ruoka hyvin ja maitoa tulee juuri sopivasti, pennut syövät ja nukkuvat tyytyväisinä. Hyvän kokoisia pötkönalkuja ne on, poitsu on hieman tyttöjä pienempi, muttei mikään rääpäle sekään. :)

Pienellä perheellä siis kaikki hyvin! Kovasti odotan, että pääsen seuraavan kerran ihastelemaan pikkuisia ja näkemään Oosaa (jota on jo ikävä). Lopuksi vielä muutama kuva mammasta ja pentusista. :)