Reissuun tuli lähdettyä taas semmoisilla neljän tunnin yöunilla, joten kyllähän se väsytti aamulla! Menomatkalla käytiin poimimassa Artun tyttö Iitu emäntineen matkaan ja sitten kokka kohti Kemiä. Iitulla oli juoksut lopuillaan, vähän jo jännitin piippaako Arttu koko automatkan sulotuoksujen perään, mutta ukkeli otti rennosti :) Ajomatkaa jännitin etukäteen melkein enemmän kuin kehään menoa, nimittäin viime vuosista jäänyt kamalat traumat siitä Kemin valtavasta tietyöstä, joka ei tuntunut valmistuvan ikinä, mutta onneksi se oli nyt saatu valmiiksi ja kuski selvisi reissusta ilman harmaita hiuksia ja navigaattoria ;) Oosakin oli reissussa matkassa, vaikka se ei kehään mennytkään. Ajattelin että hulivilille voisi tehdä ihan hyvää treenata etukäteen Oulua varten Artun kanssa samassa häkissä olemista ja muutenkin vähän rauhoittumista sinne kehän reunalle häkkiin. Oosa olikin koko reissun ajan ihan mallikkaasti häkissään ilman mölinöitä :)
 |
| "GULP, ai tää olikin tätä että se tulee ropeltamaan joka paikasta!" |
Arttu kun on tunnetusti oikea laiskamato liikkumaan, joten tällä kertaa ajattelin uskaltaa yrittää pallolla houkuttelua, silläkin uhalla, että tämä meidän rynnimisongelma pahenee. Nythän me oltiin Artun kannalta mahdollisimman huonossa paikassa, kahden uroksen välissä. Liikkeet meni kuitenkin ihan hyvin, Arttu lähti rynnimään edellämenevän perään vain kerran, vaikka tuomari juoksuttikin suht paljon kehässä. Ja varmasti liikkui reippaammin, kuin ilman pallolla houkuttelua. Takanatulevaa piti yrittää pari kertaa alkaa kuikistelemaan, mutta ukkeli oli kuitenkin paljon paremin kuulolla mitä viime vuonna, joten selvästi tuota rynnimistä on saatu treenattua pois. Ja varmasti Artulla on nuo mieshormoonitkin vähän tasottunu, kun viime vuonna tuntui että se oli niin täynnä itteään että hommasta ei tule mitään! ;) Ainoa mikä jäi harmittamaan, oli se, että tuomari katsoi ainoastaan etu- ja takaliikkeet yksilöarvostelussa, ei sivuliikkeitä ollenkaan, vaan juoksutti sitten koko luokkaa kehää ympäri, jolloin en uskaltanut Arttua houkutella pallon kanssa ettei ala edellämenevän perään rynnimään, joten ei ehkä ihan parhaimpia liikkeitä saatu näytettyä...alunperin kun suunnittelin, että innostan Artun yksilöarvostelun aikana pallon avulla liikkumaan oikein reippaasti, mutta nooh. Toinen stressinaiheuttaja oli sitten se pöydälläolo, jota on ahkerasti treenailtu. Viime treenit meni niin hienosti, että olin jo ehkä vähän turhankin tuudittautunut siihen, että pöydälläolo menee hyvin. Ihan kunnialla siitä kuitenkin selvittiin, vähän Arttu yritti väistellä, mutta ei kuitenkaan mennyt paniikkiin ja yrittänyt hypätä pöydältä alas, joten tuomari sai tunnusteltua paikat. Kehuin hirmuisesti koko pöydälläolon ajan ja syötin nameja, joten toivottavasti siitä ei jäänyt kovin pahoja muistoja :)
Tuomarina oli puolalainen corgikasvattaja Dorota Paz, ja arvostelu kuului näin: "Excellent type. Very nice proportions. Good head. Correct ear set and carriage. Good bite. Lovely eyes. Excellent, elegant neck and topline. Nice, deep chest. Excellent angulations. Correct movement. Very nice coat. Correct tail set. Lovely presented." Artun tulos oli sitten loppujen lopuksi VAL-ERI VAK3 SA PU3. Olen tulokseen oikein tyytyväinen, pöydälläolosta selvittiin hengissä, esiintyminen meni suht hyvin ja saatiin SA - ja paras uros-sijoitus on aina mahtava juttu! :) Arttuhan kävi samalla tuomarilla viime vuonna nuorten luokassa ja oli silloin PU4 ja arvostelu oli hyvin samankaltainen - hyvä juttu, eli Arttu ei ole ainakaan huonompaan suuntaan muuttunut tuon tuomarin mielestä! :D
 |
| Artun tyttö Iitu JUN-ERI JUK1 SA PN1 VSP SERT! |
Iitu sitten meni ja voitti junnunartut, oli VSP ja sai ekan sertinsä! Kylläpä sitä saa Artun puolesta olla ylpeä :)
 |
| Väsyneet matkalaiset |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti