Artun luonnetesti 26.5.2012

Lauantai-aamuna ei emäntä saanut vieläkään nukkua univelkoja pois, vaan herätys oli puoli yhdeksältä ja kymmenen jälkeen oli startti kohti Louea, Tervolaa. Arttu-polo ei tiennyt yhtään, mihin emäntä oli sen ilmoittanut, vaan oli innoissaan lähdössä matkaan! Mennessä koukattiin Mirka matkaan Oulusta, joka oli lupautunut matkaseuraksi ja kuvaamaan testin. Menneen viikon raskaus muuttoineen alkoi jo ehkä hieman painaa, ja hurautin ajatuksissani ohi Rovaniemen rampista...no, onneksi ei nyt ihan kamalaa lenkkiä tarvinnut ajaa, että saatiin uukkari tehtyä. :D Testipaikalla oltiin ylimääräisestä lenkistä huolimatta jo hieman yhden jälkeen, Artun testivuoro oli päivän ensimmäisenä klo 14, eli kerettiin hyvin vähän ulkoilla ennen testin alkua.

Sain testipaikan yllättävän helposti, olin varautunut jonottanaan tyyliin sadannelta varapaikalta kymmeneen eri testiin, mutta paikka tuli ensi yrittämällä. Luonnetestikalenterista katsoin, että Louessa on toukokuulla testi ja pistin sähköpostia, onko joku tietty päivä jolloin pitää ilmoittautua tai onko testi jollekkin tietylle rodulle, kuten useimmat testit näyttivät olevan. Vastauksena tuli, että testi on avoin kaikille roduille ja ilmoittautua voi vaikka heti sähköpostilla, muutama paikka vielä vapaana - eipä tarvinnut kahdesti kysyä mitä teen! Ensin pähkäilin, olisiko Arttu pitänyt testata sittenkin vasta ensi vuonna, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että kyllä sen luonne on nyt kehittynyt ja tasaantunut niin paljon, että on valmis testattavaksi jo nyt. Tietty tämä meidän muutto nyt sattui vähän huonoon saumaan tuon testin kannalta, mutta ei voi mitään. Testiin lähdettiin ihan "puhtaalta pöydältä", en etukäteen pähkäillyt miten Arttu missäkin osiossa reagoi tai pisteitäkään juuri arvaillut. Varaovaisesti arvioin, että pistemäärä ei varmaan ole miinuksella, mutta ihan pariasataa pistettäkään tuskin saadaan.

Ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti juuri ennen testivuoroa tullut hälytys, että Artun ilmopapereissa oli jotain häikkää rekisterinumeron suhteen. Onneksi kävi kuitenkin ilmi, että olin Artun rekisterinumeron ilmoittanut ihan oikein, mutta ilmopisteessä oli vahingossa ensin katsottu emän rekisterinumero - ei ihmekkään jos eivät täsmää Artun rekkareihin! :D Joten testi päästiin aloittamaan mikrosirun tarkastuksen jälkeen. Etukäteen pelkäsin, että jännitän itse niin paljon, että se tarttuu koiraankin, ja Arttu toimii sitten "epäarttumaisesti" minun jännityksen takia. Tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, kun käveltiin Artun kanssa testipaikalle, en jännittänyt oikeastaan ollenkaan.

Ensin oli alkuhaastattelu, jossa kyseltiin mm. koiran iästä, asumismuodosta, harrastuksista ja perheen muista koirista. Arttu töllisteli ensin minun ympärillä, mutta pisti lopulta maaten emännän jalkoihin. Arttumaista!

Alkuhaastattelussa

Seuraavaksi oli vuorossa luoksepäästävyys, joka sekin meni hyvin Arttumaisissa merkeissä. Tuomarin kutsuessa Arttua, se vilkaisi ensin minua ikään kuin kysyäkseen "onks se ok mennä tuon luokse?", jonka jälkeen se kävi tuomarin luona pyörähtämässä ja huiskauttamassa pari kertaa häntää. Eli ihan Arttumainen reaktio vieraisiin ihmisiin, käy tervehtimässä ja vähän heiluttelee häntää, mutta ei änkeä syliin pussailemaan, kuten tuttujen kanssa tuppaa käymään...

"No käydään nyt sitten tervehtimässä..."

Sitten päästiin leikkimisosuuteen, jossa koiran pitäisi leikkiä retuutusleikkiä tuomarin kanssa. Etukäteen en osannut yhtään sanoa, alkaako Arttu leikkiä vieraan ihmisen kanssa ollenkaan. Minun kanssahan se taistelee lelusta vaikka maailman tappiin asti. Kyllähän Arttu sitten alkoikin leikkimään tuomarin kanssa ja vielä ihan suht innokkaasti, innokkaammin mitä olisin odottanut. :)

Tuomarin kanssa leikkimistä

Leikkimistuokion jälkeen suunnattiin kelkkatestiin, jossa koirakkoa kohti vedetään kelkka, jonka päällä on ihmismäinen hahmo. Arttu ei kelkkaan reagoinut oikeastaan lainkaan, emännän taakse kiersi melko aikaisessa vaiheessa, mutta ei omasta mielestä ollut mitenkään kamalan peloissaan. Vasta kun kelkka oli melkein kohdalla, Arttu se veti kauemmas ja katsoi silmät lautasen kokosina, että "mikä helkkari se tuo on?". Hetken aikaa se pyöri kelkan ympärillä, ennen kuin uskalsi mennä nuuskimaan. Kun sain luvan kehua koiraa, Arttuhan tuppasi heti kärsänsä kiinni hahmon "naamaan". :D Seuraavaksi käveltiin kelkan tulosuuntaan pieni lenkki ja tultiin takaisin, siinä vaiheessa Arttu ei enää kelkkaa juurikaan huomioinut. Jälkikäteen videolta katsoessa tämä testi meinasi vähän naurattaa: Arttu katselee hetken kohti tulevaa kelkkaa, kiertää minun taakse ja katsoo narusta kelkkaa vetävää tuomaria, että "njaa, mitäs sinä hommailet?". :D

Mikäs se sieltä tulee?

Kelkkatestin jälkeen vuorossa puolustushalua mittaava testi, jossa toinen tuomareista tulee koirakkoa kohti uhkaavin elkein ja katsotaan, millä tavalla koira suhtautuu tähän "hyökkäykseen". Tämä oli oikeastaan ainoa osio, joka yllätti: Arttu ei puolustautunut ollenkaan, vaan meni emännän taakse piiloon, että "hoidappas sinä tämä tilanne". En nyt mitään hirveää rähinää tuomaria kohti odottanutkaan, mutta ajattelin, että ehkä sieltä muutama haukahdus olisi tullut! :) Tuomarin lopetettua hyökkäys, Arttu meni kuitenkin ihan ystävällisesti ja innokkaasti tuomarin luokse. Seuraavaksi Artun olisi pitänyt lähteä hyökänneen tuomarin mukaan, mutta kyllä pojalla teki enemmän mieli päästä mamman hoiviin Ei se tuomaria pelännyt eikä suhtautunut mitenkään vihamielisesti, mutta innoissaan tuli mamman luokse, kun sain luvan kutsua koiraa.

Emäntä saa hoitaa puolustamisen

Seuraavana vuorossa oli haalarikoe, jossa nurkan takaa vetäistään esiin haalari juuri kun koirakon kävellessä ohi. Kun haalari nykäistiin esiin, Arttu pomppasi hihnan mitan päähän ja oikein murahti ("WTF?!"). Takaisin päin kävellessä se kuikisteli muutaman kerran taaksepäin ja kun käveltiin paikan ohitse uudestaan, Arttu kyllä kiersi haalarin kaukaa, muttei kuitenkaan ollut aivan paniikissa. Ihan Arttumainen reaktio siis. Heti haalarin ohittamisen jälkeen meidän perään laskettiin ramppia pitkin kamalaa räminää pitävä tynnyri, jota emäntä taisi säikähtää enemmän kuin Arttu! Arttu katseli tynnyriä ihmeissään, mutta käveli kuitenkin suht normaalisti mukana tynnyristä poispäin. Tynnyrin pysähdyttyä mentiin katsomaan moista rämisevää kapistusta, eikä Arttu tässä vaiheessa arastellut sitä enää ollenkaan, hienoa! :)

Rämisevän tynnyrin jälkeen suunnattiin pimeä huone-testiin, jossa omistaja menee pimeään, pienillä "esteillä" (mm. lattialla oli rapseva muovi ja joitakin esineitä, joiden yli sain yrittää pomppia pimeässä) täytetyn tilan/huoneen perälle ja koiran pitää etsiä omistajansa. Tästä testistä Arttu suoriutui tuomarin mukaan oikein hienosti. Tassujen rapinasta päätellen se tuli aika suoraan oikeaan huoneeseen, joskin käveli ensin n. puolen metrin päästä ohi, kävi kääntymässä huoneen perällä ja tuli sitten suoraan luokse, että "kappas, siinähän nää olit!". 

Pimeän huoneen jälkeen päästiin seinäkokeeseen, jossa omistaja jättää koiran lyhyellä remmillä seinään kiinni ja menee koiralta piiloon. Hetken kuluttua toinen tuomareista alkaa lähestyä koiraa uhkaavasti. Testin tulos ei ollut enää yllätys: Arttu ei puolustanut itseään mitenkään, vaan pyrki tekemään mitä tahansa muuta kuin hyökkäämään. Ilmeisesti ukkeli toivoi uhkaavan miehen katoavan taivaan tuuliin sillä aikaa kun katselee toisaalle. Yksi pieni murahdus kuului, mutta sen kummempaa reaktiota ei Artulta tullut. Tuomarin lähestyessä hetken kuluttua ystävällisin elkein, Arttu ei osoittanut enää minkäänlaista hyökkäyshalua, vaan suhtautui ystävällisesti. Kiltti ja reilu poika siis! :D

"Katoaiskohan tuo ukkeli jos kattelen muualle?"

Seinätestin jälkeen oli jäljellä enää laukauspelottomuuden testaaminen, mites muutenkaan kuin ampumalla. Ensimmäinen laukaus ammuttiin kun kävelin Artun kanssa. Kovin kummoista reaktiota ei tullut, Arttu taisi muutaman kerran katsella ympärilleen. Seuraavat laukaukset ammuttiin, kun seisoskeltiin paikallaan. Vieläkään ei kummoista reaktiota tullut, pientä ympärille katselua ja kuuntelua, mutta ei sen kummempaa. Ampumisien jälkeen jatkettiin kävelyä, ja Arttu tallusteli omasta mielestä ihan normaalisti. Tämä oli tietenkin osio, joka jännitti hieman etukäteen, mutta lopputulos oli juuri sellainen kuin oletinkin. :)

"Siis mitä poksahduksia nuo on?"

Ampumisien jälkeen tuomarit vetäytyivät pohtimaan Artun testiä ja saatiin vähän aikaa hengähtää. Arttu oli testistä hieman paineistunut, odotellessa läähätti ja oli mielellään rapsuteltavana, mutta kerkesi kuitenkin rauhoittua suht hyvin, ennen kuin tuomarit tulivat kertomaan tuomionsa. Testipaikalle Arttu ei näyttänyt enää hirveän innoissaan menevän, mutta käytiinpä kuitenkin kuuntelemassa tuomareiden kommentit. Kommentit löytyvät täältä videolta, joskin kuuluvat hieman huononpuoleisesti kovan tuulen takia. :)

Toimintakyky +1, kohtuullinen
Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1, haluton
Taisteluhalu -1, pieni
Hermorakenne +1, hieman rauhaton
Temperamentti +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a, luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
 
Plussaa 119 ja miinusta 11, eli lopputulos +108 pistettä. Tuomareina Jari Keinänen ja Lauri Ojala. Koko testivideo löytyy täältä.

Eiköhän ne aika Artun näköiset pisteet ole, en ainakaan usko että oma jännittämiseni olisi Artun toimintaan vaikuttanut - eikä se ennen testiä heitetty arvio pisteistäkään mennyt ihan metsään: ei miinuksen puolella, mutta ei ihan pariasataa pistettäkään! Ja luulisin, että ovat myös aika keskiverto-pembroken pisteet, eli suhteellisen rodunomainen suoritus. :) Kyllähän olen itse tiennyt, että Arttu suht täysjärkinen elikko on, mutta nyt siitä on ihan mustaa valkoisella todisteeksi. Ja tuskin olen kauheasti valehdellut, jos olen Arttua kuvaillut kiltiksi "mammanpojaksi", joka ei ole liian pehmeä eikä liian luupää, joten sen kanssa on helppo elää, kun ei turhia hötkyile. :)


Kiitokset vielä Mirkalle matkaseurasta ja kuvaamisesta! :)